Agilityn alkeet: aita ja putki, osa II

Tämä maanantai-päivä meni loppujen lopuksi töissä pieleen ja vielä enemmän töiden jälkeen, kun tuli sitten kopastua kaupan parkkiksella autolla toista autoa, vaikka pää pyöri kuin pöllöllä. Että ketutti! Eikun selvittelyjen jälkeen kotiin kiireen vilkkaa, jotta ehtisi jotain haukatakin ennen agilityyn lähtöä.

Hirveä harmitus oli ja mietin, että ihan oman ketutuksen takia saattaa mennä treenitkin päin honkia. Vielä agi-hallin pihallakin mietitytti mokoma tömpsäys ja lähinnä siitä koituvat kustannukset. MUTTA, halliin astuttua aivot nollautuivat täysin ja kaikki mukavat ihmiset ja innokkaat koirat saivat hymyn naamalle :)

Tällä kertaa oli sisähallivuoro. Pienen lämmittely- ja tarpeiden teko -lenkin jälkeen siirryimme halliin. Jakaannuimme samoihin ryhmiin kuin viimeksikin, eli meidän kanssa oli kultsu ja kääpiöpinseri. Aloitimme putkesta. Muistin virkistykseksi ensin "kurkkaus"-metodilla kerran, pari.

Sitten koira istumaan, ja itse siirryin putken viereen. Omaa söhläystä oli höpötellä epämääräisiä sanoja ja heilutella kättä putken suulla, jotka koira tulkitsi käskyksi tulla viereen höntsäilemään ja kurkkimaan putkeen :D Tämän jälkeenhän se sitten sujuikin kun itse tajusi pitää turpansa kiinni oikeaan käskyyn asti! :)

Välillä oli sitten koiran vaihtoa, järjestys oli kääpiöpinseri, kultsu ja myö. Uudelleen oman vuoron tultua putki vaihdettiinkin kaarelle C-muotoon (viimeksi oli vain toinen pää kaarella eli L-muodossa). Sissille jäi hyvin päähän putkeen meno, yhden kerran se juoksi miun kanssa putken sisälaitaa. Sitten oli omaa kämmiä taas, kun kuulema juoksin koiran eteen lopuksi namialustalle. Mutta virheestä oppii (tai huomautuksesta, itse en ollut huomannutkaan) ja seuraavaksi menikin jo todella hyvin. Ja kerran se juoksi putken yksinään luvatta, mistä myös sain noottia.

Sissillä menikin kaiken kaikkiaan putki hyvin, varmaan tulee yksi suosikeista. Namialusta oli kyllä vielä vähän hakusessa (täytyy tunnustaa, ettei me sitä kotiläksyä oltukaan harjoiteltu). Onneksi itsellä oli vauhtia tarpeeksi ehtiä osoittamaan sormella namialustan paikka, niin ei tullut ylimääräisiä kieppejä. Mutta kuumahan se tuli spurttaillessa tällaisella rapakunnolla! Mutta hyvä vaan - alkaa saada fiilistä millaista sitten ratojen suorittaminen tulee olemaan :)

Kuva lainattu http://www.estekalusteet.fi/easywood.php

Sitten siirryimmekin aidalle. Ensin taas muistelua - koira istumaan paikalleen esteen eteen, tarpeeksi pitkän matkan päähän kuitenkin että saa hyvät vauhdit 45 senttiselle esteelle. Aidalla jo suunta alkoikin olla lopuksi jo kohti namialustaa. Sissi oli hyvin kuuntelevainen  ja tarkkaavainen. Yksi ohijuoksu taisi tulla ja sain väärästä rintamasuunnasta huomautusta (eli eikun tissit menosuuntaan ja pää lähinnä kääntyy).

Sitten tämän päivän varsinainen edistysaskel olikin kaksi hyppyä peräkkäin. Ne meni yllättävän hyvin. Ensimmäisellä ohjauksella ohjaaja meni esteiden puoliväliin ja sitten "hyppy" ja sitten ekan hypyn jälkeen (tai jo sen aikana) heti käsky 2. esteelle. Tätä sitten pari kertaa, ohjaaja eri paikasta ja ohjausta koiran molemmin puolin. Noottia sain myös, kun 2. hypyllä laskin käden kesken hypyn ja kuulema sen vuoksi Sissillä sitten takajalat hipsi puomia.

Lopuksi sitten yhtä estettä korkeammalla korkeudella, eli taisi olla 55 cm. Ei Sissllä hirveästi ilmavaraa jää. Mutta kyllähän se varmaan sekin tekniikkaa oppii, säätelemään vauhtia ja saa lisää voimaa ponnata.

Tuota Sissin ponnausta jo tuuminkin ennen agility-kurssia, kun Sissi ei ole sellaista vieterityyppiä. Ja kun se esim. hyppää vasten, niin ei sillä takajalat maasta nouse, toisin kuin rotutoverillaan Sabilla joka ponnaa ottamaan frisbeenkin korkealta. Tänään Sissi kyllä siirtymisissä kentän reunalta esteille osoittikin mielenkiintoaan jo puomia ja A-estettä kohtaan. Kenties niistä ja putkesta tuleekin sitten meidän hittejä..

Koostetaan siis kehityskohteet:
+ selvät käskyt eli suu kiinni ennen käskyä, eli
+ omat juoksureitit (ei koiran eteen, katso reitti etukäteen)
+ rintamasuunta
+ kättä ei lasketa alas ennen aikojaan
+ koiraa ei lasketa esteille yksikseen

Yllättäen kaikki ohjaajan mokia.

Loppukevennykeksi kerron himoitsemastani Canis Tempus-treenikalenterista, johon nyt ei ole tämänpäiväisen törttöilyn takia varaa. Mutta toisaalta, tuleehan nyt tännekin sitten kirjoiteltua. Toisaalta, siihen tulisi varmaan merkittyä kaikki pienen pienet tottis-jututkin, mistä nyt ei tule suurta numeroa tehtyä. Koitin ihan tavalliseen ruutuvihkoon kirjoitella keväällä, mutta enpä saanut aikaiseksi. Tuossa olisi valmiit kohdat, niin osaisi jotain kirjottaakin.