Wauhtis

Lauantai-aamuna kello soi kahdeksalta. Olin ollut edellisenä iltana työkavereiden kanssa humpilla, joten uni maistui. Pian soi puhelin ja Rommin omistaja Jenni soitteli kysyäkseen, olimmeko menossa Wauhtikseen. Jenni arveli, ettei oikein huvita lähteä ja minuakin väsytti kuollakseni ja totesin, että taidan minäkin vain kääntää kylkeä. Jonkin aikaa torkuttuani ja loikoiltuani totesin, että on niin hyvä ilma että kyllä me sittenkin Sissin kanssa lähdetään Wauhtikseen ja ajattelin vielä yrittää ehtiä ilmoittautumaan mätsäriinkin. Laitoin Jennille viestiä: "me mennään sittenkin".

Eikun koiralle puolikas aamupala, itselle kipollinen parin päivän takaista kana-feta-salaattia ja kassiin koiralle kuppi, iso pullollinen kylmää vettä, rokotustodistus. Treeniliivin taskuun sujahti herkut, kakkapussit ja ohut ja lyhyt noutajahihna mätsäriä varten. Yleiseen hengailuun laitoin Sissille pidemmän ja itselle miellyttävän pehmeän noutajahihnan. Kuvia ei meistä Wauhtiksesta ole, kun mies otti kameran mukaan omille reissuilleen ja eipä ollut tuttuja meitä kuvaamassakaan.

Ehdittiin siis ilmoittautumaan mätsäriin, isojen koirien luokkaan. Samaan syssyyn sitten ilmottauduin myös siihen Speed Raceen (alkuun laittoivat maxeihin, mutta kävin vaihtamassa medeihin).

Match Showssa ei ollut niin paljon koiria kuin oletin, meidänkin luokassa taisi olla yhteensä n.17 koiraa. Tuomari oli aika erikoinen tapaus (hitsi kun en muista sen nimeä). Meidän pari oli gordoninsetteri ja niillä meni tosi hyvin, selvästi käyneet näyttelyissä. Mie annoin omaan tyyliini Sissin vain seisoa käskyn alla itselleen mieluisassa asennossa.

Tuomari pyysi meitä kävelemään kehän ympäri, jotta koiran liikkeet näkyisivät mahdollisimman puhtaina. Sitten yhtäaikaa suora edestakaisin ja vuorotellen kolmio. Tuomari kokeili säkämittaa ja katsoi hampaat (koirien välissä se kävi ottamassa käsidesiä ja heilutteli käsiään ilmassa :D). Minua se moitti, kun en pitänyt koikkeriani (HAHA :D) "pannasta", kun hän katsoi hampaat, koska koira peruutti muutaman askeleen. Koira kuulema sai päättää "mie ite", kun mie kysyin, että "kokeeko se olonsa turvattomaks vai?" :D Muutenkin kaikille esittäjille sateli vaan neuvoja koko ajan (en tiennytkään, että olin näyttelyharkoissa;) ).

Sissi oli kuulema hieman pulskassa kunnossa ja kuulema puolenkin kilon painonpudotus saisi sen näyttämään sutjakammalta. (Siinä mie oon kyllä samaa mieltä, taas sillekin on pieni vyötärövölli tullut. Ollaan jojo-laihduttajia molemmat.) Sitten saatiin juosta kehää niin kovaa ja niin kauan kun kuulema haluaisimme ja kaks rundiahan siinä heitettiin. Kuulema tyhmää arvioida kahta eri rotuista koiraa (tuli oikeasti tunne että "HALOO, tää onkin  match show!!")
Saatiin punainen nauha, ihme kyllä. Luulen, että syynä oli meidän luomu-seisominen, kun se gordonin esittäjä oli koko ajan säätämässä sen koiran jalkoja. Mutta monen parin kohdalla aloin olemaan epävarma, että tietääkö tuomari, että sille PAREMMALLE piti antaa punainen nauha, ja huonommalle sininen. :D

Siniset kävivät kehässä ja pitkään se niitäkin arvioi, siirteli koko ajan koirien paikkoja, juoksutteli eri koiraparien kanssa jne. Saahan tuomari niin tehdä ja mitä lystää, mutta oli se miulle ennen näkemätöntä. Mutta enhän mie hirmunen kehäkettu ookkaan.

Seuraavaksi kehään menimmekin me punaiset. Ensin odottelimme, että tuomari käy tupakalla ja sitten se vaihtelikin taas meidän kulkemisjärjestyksen mieleisekseen. Taas kävelimme kehän ympäri ja sitten hän päättikin ottaa kaikki kolme kultaista noutajaa käsittelyynsä, jotta omien sanojensa mukaan "saisi tehtyä jonkinlaisen pesäeron niille." Niitä se siinä seisotti, kävelytti ja juoksutti ja kaksi laittoi kehästä pois. Sitten muut kehään ja sielläkin taas pareittain juostiin edestakaisin. Meidän parina oli australianpaimenkoira. Pari koirakkoa pudotettiin ja sitten tuomari huusi ne kaksi aiemmin pois pistettyä kultsua takaisin, vaikka he luulivat pudonneensa. Sitten taas kävelykierros (ja miulla soi puhelin, Jenni jo soitteli tuloksia, löin vaan luurin korvaan :D). Tuomari kävi taas silittelemässä koirien kylkiä ja siinä sitten pudotti kaksi, mm. meidät. Luulen että se pieni pyöreys pudotti meidät (kun ei se sitä puhelimen sointia voinut kuulla). Isot koirat voitti todella reipas ja kiva belgianpaimenkoira (muut kehät olivat loppuneet jo yli puoli tuntia sitten, niin niistä ei ollut mitään hajua).

Käytin Sissin pienellä lenkillä lähimetsikössä ja sitten siirryimme katselemaan niiden muutamien kojujen tarjontaa, mitä paikan päällä oli. Artun koiratarvikkeesta ostin siivekkeellisen dummyn ja kassillisen possun saparoita.
Eläinsuojelu-yhdistystä sponssasin ostamalla 1 eurolla arvan, jolla ei tullut voittoa, mutta sain valita postikortin (otin lehmän). Otin myös pari autotarraa "en jätä koiraani kuumaan autoon" ja allekirjoitin vetoomuksen turkistarhattoman Suomen puolesta (kuulema 50 000 nimeä pitäisi saada marraskuuhun mennessä ja nyt oli n. 13 000). Tassutarhaa (paikallista eläinkotia) sponssasin ostamalla kangaskassin ja Sissille iloisen vihreän huivin. Sissi näyttää partiolaiselta, jos se läppy on kääntynyt selän puolelle - aina valmiina!

Koirakoulu Nuusku piti myös rallytoko-näytöksen ja Hubertus-seura kouluratsastusnäytöksen. Työkaverikin tuli espanjanvesikoiransa Salman kanssa paikan päälle katselemaan (aika köykäistä) koiratapahtumaa.

Sitten aloimmekin odottelemeen speed racea. Ensin oli pennut, sitten minit, medit, maxit ja lopuksi vinttikoirat. En ensin edes tiennyt, että mikä on homman juju, mutta kävin kysymyssä sitten vielä ilmottautumiskopista. Eli avustaja voi pitää koiraa kiinni, ohjaaja menee haluamansa matkan päähän (vaikka maaliviivalle asti) ja merkistä avustaja päästää koiran irti. Eli käytännössä vauhtiluoksetulo pitkällä matkalla. Pennuille taisi olla 80m, mineille, medeille ja maxeille 100m ja vinttikoirille (1 kpl) 120m.

Me olimme siis medeissä, nro. 2. Kaikkien muiden koirat jäivät nykimään huimana kun omistajat lähtivät hihkuen ja leluja vinguttaen juoksemaan ensin. Meidän Sissi istui tyynesti paikallaan katsoen miun perään, vaikka kuinka kiljahtelin. No, joka tapauksessa annoin n. 80 metrin kohdalla merkin, että koiran voi laskea ja aloin juoksemaan kohti maalia. (Ja silloinkin para-aikaa juostessani puhelin soi, Nea soitteli kertoillakseen omia tuloksiaan ja kyselläkseen miun. En siis vastannut, mutta soitin myöhemmin takaisin. :D) Olisi ollut viisaampaa juosta ensin itse sinne maalilinjalle, sillä pian alkoi koira olla jo aika lähellä ja itse piti alkaa kirimään vauhtia sen kiljahtelemisen sijaan :D

Emme sijoittuneet tässäkään lajissa, sillä mm. pari kromfohrländeriä pokkasivat medien palkintoja. Yhtä medien sijoittujaa en muista.

Mutta terrierit olivat kovassa iskussa, sillä minien voittajat juoksivat aikansa alle 8 sekunnin, kun ainakin maxeissa ja vinttikoiralla (muistaakseni myös medit) meni voittajillakin yli 8 sekunnin. Aika hauskaa :)

Speed racen jälkeen keräilinkin tavarat ja suunnattiin kotia kohti. Lämmin aurinkoinen sääkin oli vaihtunut tummiin pilviin ja reippaaseen tuuleen.

Nean kanssa käytiinkin illemmalla sitten palauttava ja suoritukset analysoiva 2 tunnin koirien uinti"lenkki" (nää lenkit kun on vähän kesäaikaan sitä, että kävellään rantaan, koirat noutaa palloa/keppiä vedestä ja myö heitellään) :D

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntai-aamuna lähdettiin Nean kanssa sitten taas Wauhtikseen, kun Nea oli ennakkoilmoittautunut möllitokoon Riinan kanssa. Takapenkillä tuttu kolmen kopla.

Koirat tutustuivat uusiin koiriin (belgianpaimenkoiriin, toisiin tollereihin, bordercollieen, italian vinttikoiriin jne.). Ihan hyvä tilaisuus taas oli sosiaalistaa, kun Sissikin on ollut viimeaikoina lähinnä omien kavereidensa seurassa.

Seurattiin agilityä ja näkyihän siellä myös meidän alkeiskurssin ohjaajia koiriensa kanssa. Kyllä mie ootan, että milloin sitä itse pääsee sinne säntäilemään. :)

Agilityn jälkeen oli taas rallytoko-näytös ja sitten aloimmekin jo odottelemaan möllitokon alkua.
Avointa luokkaa ei sitten ollut ollenkaan, ei varmaan ollut osanottajia. Koiria oli montaa erilaista: karkeakarvainen saksanseisoja, mittelspitz, belgianpaimenkoira, australianpaimenkoira (joka meni ihan höpelöks, kun näki vuohen), toki bordercollie Riina ja chihuahua! :D Se oli hauska näky siellä muiden joukossa, mutta hyvin ne vetivät. Nea onkin jo päivittänyt analysoinnin suorituksesta omaan blogiinsa, joten en ala tänne sepustamaan, kun pituutta tekstille tulee jo muutenkin.

Palkintojen jakoa odotellessa olikin suojelukoira-näytös ja taas ratsastusta. Se suojelu oli ihan siistin näköistä, koirana oli musta sakemanni.

Möllitokossa Nea ja Riina tulivat 3. sijalle yhtä pistettä vaille täysillä pisteillä. Seuraavalla olikin vain 0,5 pistettä parempi suoritus ja voittaja mitteli sitten täysillä kympeillä.

Sissille ostin Artun koiratarvikkeesta tänään pinkin puolikuristavan niittipannan - nyt on sitten kuul koira! (Agilityssä toistaseks hyvä olla nopeasti otettava panta, kun pannasta voi sitten avittaa, mutta välillä parempi olla "nakuna", eli noutajahihnakaan ei oikein sovellu.) Nyt ei saa kuvaa, kun ei oo sitä kameraa, mutta jospa sitä myöhemmin. :)

Huomenna agility, sitten pitäs kirjottaa miun innostuksesta saada Sissi FIX-rekisteriin ja mikrosiruttaa se, sitten taidan aloittaa oikean tokoilun ja Nean heittämä haastekin pitäs kirjottaa. Niistä joskus toiste.