perjantai 29. kesäkuuta 2012

Eka verijälki

Keskiviikkoaamuna käytiin tekemässä kolmelle tollerille verijäljet. Aurinko paistoi ja hiosti olla pitkissä vaatteissa, mutta kun niitä itikoita oli niin maan mahottomasti. Oltiin reippaita ja jäljet saatiin tehtyä n. tuntiin.

Torstaiaamuna pakattiin autoon kaksi tolleria, Nea ja kylässä oleva mieheni sisko ja hänen 2v. tyttönsä.
 Ensin Sabi pääsi jäljelle ja mie lähdin keräämään merkit talteen ja ottamaan kuvia ja samalla näin sitten, miten koira siellä metsässä menee.
Tuumailutauko
Toisena vuorossa oli Sissi. Ensin mentiin yhdessä (mie pidin valjaista kiinni) jäljen alkuun. Sissi alkoi jo luonnostaan haistella kohtaa, missä sieni oli veretetty ja verta vähän roiskittu. Ja se lähti sitten jälkeä eteenpäin luontevasti. Minun ei tarvinnut tehdä mitään, kehuin vain kun Sissi eteni jäljellä.

Sissi otti vainun maasta, kulmat meni hyvin ja Sissi kulki aika tiukasti nenä maassa jälkeä pitkin. Vähän se meni varovasti, kun se ei oikein tiennyt että mitähän tästä hajusta seuraa. Yhdessä vaiheessa Sissi jäi juomaan ojasta ja kerran kävi pissillä, mutta mikään tuollainen ei haittaa, koska riittää kun koira hoitaa jäljen 45 minuutin sisään. Parissa kohtaa Sissi jäi vähän katselemaan minua, että "mami, mitä mä nyt tekisin" ja mie vain koitin katella kuusen latvoja, että koira tekee ratkasunsa itse. Ja hyvin se sitten homman hoiti kotiin! Jäljen päässä oli jäniksen nahka päineen, Sissi sitä haisteli ja sitten kun vähän leikitti, niin otti jopa suuhunsa. Loppujen lopuksi sille jäi palo siihen nahkaankin ja kaihoisasti katseli sen perään, kun nahka vietiin vikan koiran jäljelle.

Tästä harrastuksestahan tykkää. Myös.
Sissillä todistettavasti riista suussa, ainakin hetken ;)


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Agility: muurin ja pituuden kertausta ja ponnistustreeni

Eilen agilityssä me pääsimme kelpien ja kääpiöpinserin kanssa aloittamaan hypyn ponnistustreenistä. Kuulema monesti agilityradalla hyppyesteitä on n. 80%, joten ei ole aivan samantekevää millä tavalla koira hyppää esteen yli. Koiran olisi hyvä käyttää paljon takapäätään ponnistaessa ja olisi hyvä että takajalatkin hypyssä olisivat taaksepäin eivätkä koiran alla.

Kuva: http://www.netikka.net/care_bears_kennel/kooste.htm

Sissillä ei hirmuista ongelmaa ollut hypyissä, mutta aina on parantamisen varaa ja paremmin se alkoi hyppyjen myötä sitä peräänsä käyttää. Eli esteenä oli aika matala nouseva okseri (samankaltainen kuin netistä löydetyssä kuvassa) ohjainrimoineen ja koira jätettiin tietyn matkan päähän (taisi olla jtn 3 jalan mittaa) istumaan esteen (ja tuon kapean poikkiputken) eteen.

Namialusta sopivan matkan päähän ja koiralle käsky, kun se katsoi alustalle, niin hypystä tuli suora.

Ensi viikolla ponnistustreeniä vissiin kahdella hypyllä.

Sitten vaihto ja pituuden ja muurin kertausta. Pituus meni Sissillä ongelmitta ja tosi hyvin irtosi esteelle ja liihotteli yli, olisikohan pituutta ollut about 1 metri. Harjoitukset pari kertaa molemmin puolin.

Muurilla itse epäröin, että näinköhän Sissi pääsee edes maksi-muurin yli, mutta hyvin se meni. Itse meinasin vain juosta päin estettä. Yhdellä hypyllä Sissi sitten kaahotti ja pudotti palikat muurin päältä. Otettiin sitten vielä kerta, ettei jäisi päällimmäiseksi huono harjoitus. Sittenpä Sissi loikkasikin niin komean hypyn, että ei oltu Sissiltä ennen nähty. Enää en olekaan huolissani Sissin maksiudesta, kun se näytti rahkeensa! :)
Tänäänkään ei sitten menty raunioille, kun meille tuli vieraita ja grillaamaan lähteminen jäi aika myöhäiseksi, eli en olisi ehtinyt syödä. Eikä siellä vissiin tänään olisikaan ollut virallista vetäjää.
 Huomenna sitten mennäänkin Nean kanssa tekemään verijälki yhden noutajaihmisen luokse ja torstaina sitten koirien kanssa. Sissin eka verijälki <3
Lauantaina sitten pitäisi esitellä noutajia Ilomantsin Möhkössä, ja asialle en ole pitkään aikaan uhrannut ajatustakaan. Pitää kehitellä jotain näinä päivinä. Tervetuloa vaan kaikki moikkaamaan meitä sinne, tutustumaan noutajiin ja muihin metsästyskoiriin sekä Pohjois-Karjalan kennelpiirin nuorisojaostoon, johon muuten *vink vink* tarvittaisiin uusia aktiivisia nuoria! ;)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Agility ja patikointi


Eipähän ole jaksanut maanantaisesta agilitystäkään kirjoittaa, mutta nyt on varmaan pakko ;)
Kuva: estekalusteet.fi

Ehdin juuri ja juuri ajoissa hallille, kun olin päässyt töistä ja hakenut koiran kotoa. Vaihdettiin hieman ryhmiä, kun sanoin että olisi kiva nähdä välillä toistenkin koirien työskentelyä. Samassa ryhmässä tällä kertaa olivat Riina-bortsu, islanninlammaskoira, me ja kääpiöpinseri.

Aloitimme uudesta esteestä, pituushypystä. Maxeilla hypättävä maksimipituus on 150 cm eli aika hurjasti


pitäisi Sissinkin venyä. Mie en oo vielä ihan vakuuttunut Sissin maxiudesta ja sillekin parempi olisi olla medi, kun tuntuu että ei sillä rahkeet riitä esim. 65 cm:n hyppyyn tai viruttamanaan 150 senttiin. Mutta toisaalta, kuten  kurssin vetäjien kanssa mietittiin, niin parempi harjoitella maxi-esteet, niistä on aina



helpompi "pudota" medeihin, jos esim. kisoissa tuomari mittaisi mediksi. Mutta joo, siis pituutta hypättiin ja kertaakaan ei Sissikään estettä kiertänyt. Se osasi jo hyvin itsenäisestikin se hypätä ja mennä palkkaamaan itsensä namialustalle :)
Toisella pisteellä oli 2x hyppy ja lopuksi 2x hyppy + putki. Ekan esteen Sissi hyppäsi hienosti, mutta 2. hypyllä Sissi tuppasi kiertämään. Ilmeisesti se taas johtui minun käden osoittamisesta maahan ja ainakin kerran rintamasuunta oli taas ollut koiraan päin eikä eteenpäin. Onneksi siellä on muitakin, jotka sitten huomioivat tällaiset asiat, kun itse niitä ei tajua! :)
Sissillä myös puomi putosi pari kertaa. Hallissa oli jo aika kuuma ja koirakin vähän nuutunut, lienyt sekin voinut vaikuttaa. Mietittiin vain, että millaistahan se on sitten kunnon helteillä, huh huh.


Tiistaina olisi ollut taas rauniot. Itse pääsin vasta viideksi kotiin ja olin töiden jälkeen rätti-poikki-väsynyt, niin päätin sen verran lipsua, että päädyin ottamaan palauttavat päiväunet. Jos sitä ylihuomenna taas - toivotaan ettei sada.

Torstaina sitten lähdettiin töiden jälkeen miehen ja koiran voimin patikoimaan Haikkaanlahden reitille. Meillä oli rinkat ja Sissillä koiran reppu, jonka joskus tilasin netistä. Sissi sai kantaa pullollisen vettä, isännän oluen ja ruokansa. Joskus repun käyttöä onkin harjoiteltu kauppareissulla. Ensin se hötkyili sen kanssa, kuten koiat yleensä, mutta alkoi se matkan taittuessa rauhoittua eikä enää meitäkään tarvinnut ohitella, jos unohtui haistelemaan. Seuraavana päivänä varsinkin Sissi osasi ottaa tauot taukoina :)

Reitti oli maisemiltaan hyvin vaihteleva; kuusikkoa, aukkoa, pusikkoa, kalliota, peltoa ja niittyä. Aikamoista punkkien paratiisia ja kaiken kaikkiaan ressulla Sissistä löysimmekin 9 irrallaan juoksevaa ja kotona 5 kiinni olevaa punkkia, vaikka Sissillä onkin punkkipanta. Omassa poskessa juoksenteli yksi ja miehellä paidalla yksi, yhtään ei meistä ole onneksi kiinni löytynyt. Pelottavia ja ällöttäviä otuksia, joilla ei ole mitään virkaa!!


Olimme yötä Riutan laavulla, kuitenkin teltassa. Sissi syynättiin tarkasti edellisenä iltana, ettei teltassa punkit vaihda isäntää. Uimaan ei uskaltauduttu, Sissiä lukuunottamatta, kun vesi oli älyttömän kylmää. Kiva "pikku-juhannus" luonnon helmassa!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vesileikkejä ja inasen tokoilua

Kyllä sitä on taas hyvä ollut losailla vedessä näin lämpimillä säillä! Itsekin jopa uskaltauduin heittämään talviturkin torstaina, kun oltiin Jennin & Rommin ja Nean, Riinan & Sabin kanssa Taipalsaaren Konstussa. Oli kyllä turkasen kuuma päivä!

Tänään Sissi uikin naapurin patacollie-mummukan, Daisyn kanssa. Sissi ja Daisy ovat tavanneet kerran nenätysten pihalla, muuten Sissi on vaan "huudellut" parvekkeelta. Daisy tulikin emäntänsä kanssa samaan rantaan, kun Sissi oli uimassa. Sissi näytti ihan pöhköltä kun se yritti vaania uidessaan :'D Siinä ne koirulit sitten pitkän aikaa kilvan hakivat palloa ja keppiä, kun Daisyn omistajakin oli uimassa.

Uimisen jälkeen mentiinkin Sissin kanssa taas läheiselle hiekkakenttäparkkikselle (sanahirviö) ottamaan taas vähän seuraamista ja liikkeestä maahan menoa ja liikkeestä seisomista.
Seuraaminen meni aika hyvin; kontakti ok, pysyi lähellä, napakat liikkeet.
Liikkeestä maahan Sissi jää hyvin, jostain syystä se kyllä jää vähän vinoon...? Mutta hyvin pysyy paikallaan. Maahanmeno ei ole terävää, joskus menee puolittain istumisen kautta eli peppua eka maahan. Mutta ei se onneksi maleksimaan jää.
Liikkeestä seisomaan jääminen on vähiten tehty juttu ja siinä aloitimme aika alusta. Eli Sissi seurasi ja käsky "seiso" ja käsimerkki ja pysähdyttiin yhdessä. Tätä tein pari kertaa ja sitten sen verran otin lisää että jätin sen sitten siihen paikalleen seisomaan ja kävin ottamassa ne askeleet ja palasin. Kyllä mie uskon, että muutamien treenien jälkeen se alkaa jäädä päähän ja ei tarvitse sitä paikkaa sinne sanoa. :)

Kohta lähdetään Nean ja ruhveleitten kanssa iltalenkille :)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Agility, rauniot ja tokoilua

Siinäpä jo otsikossa - paljon olisi aiheita, joista kirjoittaa. No aloitetaan maanantain agilitystä..

Matkalla agi-hallille jo haukottelin miljoonasti ja oma vire oli aika heikko. Olimme ulkokentällä ja jakaannuimme taas samoihin porukoihin kuin edellisilläkin kerroilla. Mentiin eka putkelle ja siellä mie olin vähän nukuksissa. Koira juoksenteli muutamaan otteeseen ohi, mutta enemmänhän niitä onnistumisia oli. Aloitettiin U-mallisesta putkesta ja lopuksi se vaihdettiin loivaan S-putkeen.

Toisena oli uusi este, muuri. Sen Sissi jo hoksasikin heti ja muutaman kerran jälkeen sain sen irtaantumaan esteelle yksinään. Yhtään kertaa ei kiertänyt eikä ottanut tukea esteestä, mitä jännäsin.

Nea sai sitten miut houkuteltua sinne raunioillekin tiistaina. (Löysin yhden blogin googlettamalla, missä on hyviä kuvia alueelta. 3.kuva on harjoittelualeelta, tuolla perällä olevissa kasoissa pyörittiin!) Paikalle tuli tosi paljon koirakoita (varmaan 10 koiraa), kuulema harvinaisen paljon.  Kaikki ihmiset olivat tosi mukavia ja avoimia ja helppo oli olla kun siellä oli vielä Nea ja Jennikin.

Sissin vuoro oli aika pian ja tehtiin namirinkiä, millä ilmeisesti aina aloitetaan uusien koirien kanssa. Eli ihmiset menivät istumaan eri puolille raunioita ja kaikilla oli herkkua. Vuorotellen ihmiset kutsuivat Sissiä ja sitten antoivat herkkua. Tässä harjoituksessa nähtiin, kuinka Sissi liikkuu kasoilla ja sitten sosiaalisuutta ihmisiä kohtaan. Ja Sissihän RAKASTI kaikkia - kaikki halusivat sen luokseen ja antoivat herkkuja ja rapsutuksia!!

Seuraavaksi tehtiin peräänajo ja ukkeliksi meille rupesi Jenni, joka juoksi sitten aika lähelle ja näkyvään piiloon ja teki sieltä vielä haamun, eli kurkkasi sieltä piilosta niin että koira näkee. Sissihän lähti kuin hauki rannasta, sinne minne Jenni meni. Eka se oli ollut että "HÄH? Tännehän se meni!" ja sitten se hoksasi katsoa alas renkaaseen ja *tadaa*!
Sitten tehtiin toinen peräänajo vielä Haukkulaakson vanhalle saunalle eri "ukolla" ja suoraan se Sissi sinnekin painatteli. Siihe oli hyvä lopettaa ja viedä koira autoon Riinan seuraksi.

Saimme kaikki koirat käytyä läpi n. 2½ tuntiin ja lopuksi vielä kokeiltiin niitä ketteryysesteitä; keinua, tikkaita, putkea ja siltaa, joka huojuu kahden putken pätkän päällä. Käveltiin myös kattopelleillä ja metalliverkoilla ja Sissistä oli ällöttävämpää vesi niiden päällä, kuin niistä lähtevä ääni. :D
Kyllä miusta tuntuu että tiistait tulee vietettyä siellä kaivon- ja traktorinrenkaissa etanoiden ja hämähäkkien seurana :) Haukkua vaan voisi alkaa harjoittelemaan kotona - siitä tulee haastavaa!

Sissin ajattelin siruttaa ja rekisteröidä kennelliiton FIX-rekisteriin, jotta päästäisiin ehkä jotain joskus kisaamaankin. Ollaanhan me vähän myöhäisherännäisiä, kun Sissikin on nyt jo 3v., mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toisen koiran kanssa sitten aloittaa jo heti alusta kaikkiin koiraharrastuksiin mukaan suoraan ;) Alan nyt nimittäin innostumaan ihan oikeasta TOKOsta!

Tänään otin läheisellä hiekkakentällä/-parkkiksella seuraamista hihnassa ja ilman hihnaa. Sissillä oli ensin vähän "olen narun jatkeena"-seuraamista, mutta pienet herättelyt hihnalla, käännökset ja lihaliuskat nostivat kummasti motivaatiota (ja katsekontaktia). :D Sitten hihna pois. Ensin se huilusi metrin edellä, sivussa ja jäljessä, mutta imutin sitten herkulla ja sitten se alkoi olla kohdillaan. Lopuksi ei tarvinnut imuttaakaan ja kontakti oli hyvä :)

Aloin kokeilla liikkeestä maahan menoa niin että jäin viereen ja Sissi meni ekalla kerralla ja ekalla käskyllä. Tein näitä pari ja sitten kokeilin matkan jatkamista suoraan ja mitä ihmettä? Sinne se jäi napottamaan ekalla käskyllä, ihan kuin oltais ennenkin tehty ja enemmänkin (Kaakon Noutajien kentällähän tehtiin kerran pari ihan helppo-versioita) :) Uuu! Tein näitäkin pari ja lopuksi PALJON leikkiä pallolla. Ihana Sissi -koira-mussukka! <3

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Wauhtis

Lauantai-aamuna kello soi kahdeksalta. Olin ollut edellisenä iltana työkavereiden kanssa humpilla, joten uni maistui. Pian soi puhelin ja Rommin omistaja Jenni soitteli kysyäkseen, olimmeko menossa Wauhtikseen. Jenni arveli, ettei oikein huvita lähteä ja minuakin väsytti kuollakseni ja totesin, että taidan minäkin vain kääntää kylkeä. Jonkin aikaa torkuttuani ja loikoiltuani totesin, että on niin hyvä ilma että kyllä me sittenkin Sissin kanssa lähdetään Wauhtikseen ja ajattelin vielä yrittää ehtiä ilmoittautumaan mätsäriinkin. Laitoin Jennille viestiä: "me mennään sittenkin".

Eikun koiralle puolikas aamupala, itselle kipollinen parin päivän takaista kana-feta-salaattia ja kassiin koiralle kuppi, iso pullollinen kylmää vettä, rokotustodistus. Treeniliivin taskuun sujahti herkut, kakkapussit ja ohut ja lyhyt noutajahihna mätsäriä varten. Yleiseen hengailuun laitoin Sissille pidemmän ja itselle miellyttävän pehmeän noutajahihnan. Kuvia ei meistä Wauhtiksesta ole, kun mies otti kameran mukaan omille reissuilleen ja eipä ollut tuttuja meitä kuvaamassakaan.

Ehdittiin siis ilmoittautumaan mätsäriin, isojen koirien luokkaan. Samaan syssyyn sitten ilmottauduin myös siihen Speed Raceen (alkuun laittoivat maxeihin, mutta kävin vaihtamassa medeihin).

Match Showssa ei ollut niin paljon koiria kuin oletin, meidänkin luokassa taisi olla yhteensä n.17 koiraa. Tuomari oli aika erikoinen tapaus (hitsi kun en muista sen nimeä). Meidän pari oli gordoninsetteri ja niillä meni tosi hyvin, selvästi käyneet näyttelyissä. Mie annoin omaan tyyliini Sissin vain seisoa käskyn alla itselleen mieluisassa asennossa.

Tuomari pyysi meitä kävelemään kehän ympäri, jotta koiran liikkeet näkyisivät mahdollisimman puhtaina. Sitten yhtäaikaa suora edestakaisin ja vuorotellen kolmio. Tuomari kokeili säkämittaa ja katsoi hampaat (koirien välissä se kävi ottamassa käsidesiä ja heilutteli käsiään ilmassa :D). Minua se moitti, kun en pitänyt koikkeriani (HAHA :D) "pannasta", kun hän katsoi hampaat, koska koira peruutti muutaman askeleen. Koira kuulema sai päättää "mie ite", kun mie kysyin, että "kokeeko se olonsa turvattomaks vai?" :D Muutenkin kaikille esittäjille sateli vaan neuvoja koko ajan (en tiennytkään, että olin näyttelyharkoissa;) ).

Sissi oli kuulema hieman pulskassa kunnossa ja kuulema puolenkin kilon painonpudotus saisi sen näyttämään sutjakammalta. (Siinä mie oon kyllä samaa mieltä, taas sillekin on pieni vyötärövölli tullut. Ollaan jojo-laihduttajia molemmat.) Sitten saatiin juosta kehää niin kovaa ja niin kauan kun kuulema haluaisimme ja kaks rundiahan siinä heitettiin. Kuulema tyhmää arvioida kahta eri rotuista koiraa (tuli oikeasti tunne että "HALOO, tää onkin  match show!!")
Saatiin punainen nauha, ihme kyllä. Luulen, että syynä oli meidän luomu-seisominen, kun se gordonin esittäjä oli koko ajan säätämässä sen koiran jalkoja. Mutta monen parin kohdalla aloin olemaan epävarma, että tietääkö tuomari, että sille PAREMMALLE piti antaa punainen nauha, ja huonommalle sininen. :D

Siniset kävivät kehässä ja pitkään se niitäkin arvioi, siirteli koko ajan koirien paikkoja, juoksutteli eri koiraparien kanssa jne. Saahan tuomari niin tehdä ja mitä lystää, mutta oli se miulle ennen näkemätöntä. Mutta enhän mie hirmunen kehäkettu ookkaan.

Seuraavaksi kehään menimmekin me punaiset. Ensin odottelimme, että tuomari käy tupakalla ja sitten se vaihtelikin taas meidän kulkemisjärjestyksen mieleisekseen. Taas kävelimme kehän ympäri ja sitten hän päättikin ottaa kaikki kolme kultaista noutajaa käsittelyynsä, jotta omien sanojensa mukaan "saisi tehtyä jonkinlaisen pesäeron niille." Niitä se siinä seisotti, kävelytti ja juoksutti ja kaksi laittoi kehästä pois. Sitten muut kehään ja sielläkin taas pareittain juostiin edestakaisin. Meidän parina oli australianpaimenkoira. Pari koirakkoa pudotettiin ja sitten tuomari huusi ne kaksi aiemmin pois pistettyä kultsua takaisin, vaikka he luulivat pudonneensa. Sitten taas kävelykierros (ja miulla soi puhelin, Jenni jo soitteli tuloksia, löin vaan luurin korvaan :D). Tuomari kävi taas silittelemässä koirien kylkiä ja siinä sitten pudotti kaksi, mm. meidät. Luulen että se pieni pyöreys pudotti meidät (kun ei se sitä puhelimen sointia voinut kuulla). Isot koirat voitti todella reipas ja kiva belgianpaimenkoira (muut kehät olivat loppuneet jo yli puoli tuntia sitten, niin niistä ei ollut mitään hajua).

Käytin Sissin pienellä lenkillä lähimetsikössä ja sitten siirryimme katselemaan niiden muutamien kojujen tarjontaa, mitä paikan päällä oli. Artun koiratarvikkeesta ostin siivekkeellisen dummyn ja kassillisen possun saparoita.
Eläinsuojelu-yhdistystä sponssasin ostamalla 1 eurolla arvan, jolla ei tullut voittoa, mutta sain valita postikortin (otin lehmän). Otin myös pari autotarraa "en jätä koiraani kuumaan autoon" ja allekirjoitin vetoomuksen turkistarhattoman Suomen puolesta (kuulema 50 000 nimeä pitäisi saada marraskuuhun mennessä ja nyt oli n. 13 000). Tassutarhaa (paikallista eläinkotia) sponssasin ostamalla kangaskassin ja Sissille iloisen vihreän huivin. Sissi näyttää partiolaiselta, jos se läppy on kääntynyt selän puolelle - aina valmiina!

Koirakoulu Nuusku piti myös rallytoko-näytöksen ja Hubertus-seura kouluratsastusnäytöksen. Työkaverikin tuli espanjanvesikoiransa Salman kanssa paikan päälle katselemaan (aika köykäistä) koiratapahtumaa.

Sitten aloimmekin odottelemeen speed racea. Ensin oli pennut, sitten minit, medit, maxit ja lopuksi vinttikoirat. En ensin edes tiennyt, että mikä on homman juju, mutta kävin kysymyssä sitten vielä ilmottautumiskopista. Eli avustaja voi pitää koiraa kiinni, ohjaaja menee haluamansa matkan päähän (vaikka maaliviivalle asti) ja merkistä avustaja päästää koiran irti. Eli käytännössä vauhtiluoksetulo pitkällä matkalla. Pennuille taisi olla 80m, mineille, medeille ja maxeille 100m ja vinttikoirille (1 kpl) 120m.

Me olimme siis medeissä, nro. 2. Kaikkien muiden koirat jäivät nykimään huimana kun omistajat lähtivät hihkuen ja leluja vinguttaen juoksemaan ensin. Meidän Sissi istui tyynesti paikallaan katsoen miun perään, vaikka kuinka kiljahtelin. No, joka tapauksessa annoin n. 80 metrin kohdalla merkin, että koiran voi laskea ja aloin juoksemaan kohti maalia. (Ja silloinkin para-aikaa juostessani puhelin soi, Nea soitteli kertoillakseen omia tuloksiaan ja kyselläkseen miun. En siis vastannut, mutta soitin myöhemmin takaisin. :D) Olisi ollut viisaampaa juosta ensin itse sinne maalilinjalle, sillä pian alkoi koira olla jo aika lähellä ja itse piti alkaa kirimään vauhtia sen kiljahtelemisen sijaan :D

Emme sijoittuneet tässäkään lajissa, sillä mm. pari kromfohrländeriä pokkasivat medien palkintoja. Yhtä medien sijoittujaa en muista.

Mutta terrierit olivat kovassa iskussa, sillä minien voittajat juoksivat aikansa alle 8 sekunnin, kun ainakin maxeissa ja vinttikoiralla (muistaakseni myös medit) meni voittajillakin yli 8 sekunnin. Aika hauskaa :)

Speed racen jälkeen keräilinkin tavarat ja suunnattiin kotia kohti. Lämmin aurinkoinen sääkin oli vaihtunut tummiin pilviin ja reippaaseen tuuleen.

Nean kanssa käytiinkin illemmalla sitten palauttava ja suoritukset analysoiva 2 tunnin koirien uinti"lenkki" (nää lenkit kun on vähän kesäaikaan sitä, että kävellään rantaan, koirat noutaa palloa/keppiä vedestä ja myö heitellään) :D

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntai-aamuna lähdettiin Nean kanssa sitten taas Wauhtikseen, kun Nea oli ennakkoilmoittautunut möllitokoon Riinan kanssa. Takapenkillä tuttu kolmen kopla.

Koirat tutustuivat uusiin koiriin (belgianpaimenkoiriin, toisiin tollereihin, bordercollieen, italian vinttikoiriin jne.). Ihan hyvä tilaisuus taas oli sosiaalistaa, kun Sissikin on ollut viimeaikoina lähinnä omien kavereidensa seurassa.

Seurattiin agilityä ja näkyihän siellä myös meidän alkeiskurssin ohjaajia koiriensa kanssa. Kyllä mie ootan, että milloin sitä itse pääsee sinne säntäilemään. :)

Agilityn jälkeen oli taas rallytoko-näytös ja sitten aloimmekin jo odottelemaan möllitokon alkua.
Avointa luokkaa ei sitten ollut ollenkaan, ei varmaan ollut osanottajia. Koiria oli montaa erilaista: karkeakarvainen saksanseisoja, mittelspitz, belgianpaimenkoira, australianpaimenkoira (joka meni ihan höpelöks, kun näki vuohen), toki bordercollie Riina ja chihuahua! :D Se oli hauska näky siellä muiden joukossa, mutta hyvin ne vetivät. Nea onkin jo päivittänyt analysoinnin suorituksesta omaan blogiinsa, joten en ala tänne sepustamaan, kun pituutta tekstille tulee jo muutenkin.

Palkintojen jakoa odotellessa olikin suojelukoira-näytös ja taas ratsastusta. Se suojelu oli ihan siistin näköistä, koirana oli musta sakemanni.

Möllitokossa Nea ja Riina tulivat 3. sijalle yhtä pistettä vaille täysillä pisteillä. Seuraavalla olikin vain 0,5 pistettä parempi suoritus ja voittaja mitteli sitten täysillä kympeillä.

Sissille ostin Artun koiratarvikkeesta tänään pinkin puolikuristavan niittipannan - nyt on sitten kuul koira! (Agilityssä toistaseks hyvä olla nopeasti otettava panta, kun pannasta voi sitten avittaa, mutta välillä parempi olla "nakuna", eli noutajahihnakaan ei oikein sovellu.) Nyt ei saa kuvaa, kun ei oo sitä kameraa, mutta jospa sitä myöhemmin. :)

Huomenna agility, sitten pitäs kirjottaa miun innostuksesta saada Sissi FIX-rekisteriin ja mikrosiruttaa se, sitten taidan aloittaa oikean tokoilun ja Nean heittämä haastekin pitäs kirjottaa. Niistä joskus toiste.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Viikonlopun menot - Wauhtis


Muokkailin vähän blogia ja tuonne sivuun tuli nyt meidän menot ja koirakavereiden blogit.

Viikonloppuna 9.-10.6.2012 on täällä Lappeenrannassa suuri koiratapahtuma Wauhtis, jossa on monenlaista koiraharrastusta esillä. Kisaamaan siellä on mahdollista päästä lauantaina match showssa ja speed racessa sekä sunnuntaina ToKossa ja agilityssä.



Mie aattelin, että lauantaina voisin kyllä osallistua molempiin. Kiva olisi kokeilla tuota speed racea, vaikken nyt ole ihan sisäistänytkään millainen juttu se on. Sen tiedän, että koirat juoksee mahdollisimman lujaa :D Moni oli huolissaan Facebookin "koiratapahtumat etelä-karjalassa"-ryhmässä, kun koiraa ei voi päästää irti, koska sitä ei näy ei kuulu sitten sen jälkeen. Sissin kanssa mie en siitä oo huolissani. Mie yritän Sissin saada muilutettua medeihin siinä. Kun sillon se agilityn kouluttaja mittasi, niin se otti mittatikun päältä mittanauhalla sen mitan, vaikka koira seisoi sen alla. Sillon tuli se 43,5 cm ja tikku nyt oli ainakin sen 0,5 cm ;) Eihän Sissillä oo mitään tsäänssejä maxeissa joitain bortsuja tms. vastaan :D
Rontti-kamun kanssa tammikuussa 2011 rallin mallia

Match showhun sitten "isoihin koiriin". Ei me sieltä ikinä mitään voittoa tavoitella, mutta se on ihan hauskaa "leikkinäyttelyä" :) (Leikki-ikä kaiken ikää). Ja kun osallistuu kahteen kisaan samana päivänä, niin sisäänpääsy on ilmainen.
Miusta aika typerää pyytää sisäänpääsymaksu erikseen ja sitten kisoista maksut. Ymmärrän toki, jos sinne tuleekin paljon pelkkiä katsojia - saahan niistä hyvät tuotot, mutta sitten osallistujille tulee tyyriimmäksi, jos osallistuu vaikka vain yhteen kisaan per päivä, mutta molempina päivinä.

Sunnuntaina mie meen varmaan vain katsomaan ja luultavasti jätän Sissin kotiin. Tai ainakaan en osallistu tosiaan mihinkään. Mutta katsotaan. Jos sataa pieniä vihreitä miehiä taivaalta, niin sitten myö jäähään kotiin ehkä lauantainakin.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Agilityn alkeet: aita ja putki, osa II


Tämä maanantai-päivä meni loppujen lopuksi töissä pieleen ja vielä enemmän töiden jälkeen, kun tuli sitten kopastua kaupan parkkiksella autolla toista autoa, vaikka pää pyöri kuin pöllöllä. Että ketutti! Eikun selvittelyjen jälkeen kotiin kiireen vilkkaa, jotta ehtisi jotain haukatakin ennen agilityyn lähtöä.

Hirveä harmitus oli ja mietin, että ihan oman ketutuksen takia saattaa mennä treenitkin päin honkia. Vielä agi-hallin pihallakin mietitytti mokoma tömpsäys ja lähinnä siitä koituvat kustannukset. MUTTA, halliin astuttua aivot nollautuivat täysin ja kaikki mukavat ihmiset ja innokkaat koirat saivat hymyn naamalle :)

Tällä kertaa oli sisähallivuoro. Pienen lämmittely- ja tarpeiden teko -lenkin jälkeen siirryimme halliin. Jakaannuimme samoihin ryhmiin kuin viimeksikin, eli meidän kanssa oli kultsu ja kääpiöpinseri. Aloitimme putkesta. Muistin virkistykseksi ensin "kurkkaus"-metodilla kerran, pari.

Sitten koira istumaan, ja itse siirryin putken viereen. Omaa söhläystä oli höpötellä epämääräisiä sanoja ja heilutella kättä putken suulla, jotka koira tulkitsi käskyksi tulla viereen höntsäilemään ja kurkkimaan putkeen :D Tämän jälkeenhän se sitten sujuikin kun itse tajusi pitää turpansa kiinni oikeaan käskyyn asti! :)

Välillä oli sitten koiran vaihtoa, järjestys oli kääpiöpinseri, kultsu ja myö. Uudelleen oman vuoron tultua putki vaihdettiinkin kaarelle C-muotoon (viimeksi oli vain toinen pää kaarella eli L-muodossa). Sissille jäi hyvin päähän putkeen meno, yhden kerran se juoksi miun kanssa putken sisälaitaa. Sitten oli omaa kämmiä taas, kun kuulema juoksin koiran eteen lopuksi namialustalle. Mutta virheestä oppii (tai huomautuksesta, itse en ollut huomannutkaan) ja seuraavaksi menikin jo todella hyvin. Ja kerran se juoksi putken yksinään luvatta, mistä myös sain noottia.

Sissillä menikin kaiken kaikkiaan putki hyvin, varmaan tulee yksi suosikeista. Namialusta oli kyllä vielä vähän hakusessa (täytyy tunnustaa, ettei me sitä kotiläksyä oltukaan harjoiteltu). Onneksi itsellä oli vauhtia tarpeeksi ehtiä osoittamaan sormella namialustan paikka, niin ei tullut ylimääräisiä kieppejä. Mutta kuumahan se tuli spurttaillessa tällaisella rapakunnolla! Mutta hyvä vaan - alkaa saada fiilistä millaista sitten ratojen suorittaminen tulee olemaan :)

Kuva lainattu http://www.estekalusteet.fi/easywood.php
Sitten siirryimmekin aidalle. Ensin taas muistelua - koira istumaan paikalleen esteen eteen, tarpeeksi pitkän matkan päähän kuitenkin että saa hyvät vauhdit 45 senttiselle esteelle. Aidalla jo suunta alkoikin olla lopuksi jo kohti namialustaa. Sissi oli hyvin kuuntelevainen  ja tarkkaavainen. Yksi ohijuoksu taisi tulla ja sain väärästä rintamasuunnasta huomautusta (eli eikun tissit menosuuntaan ja pää lähinnä kääntyy).

Sitten tämän päivän varsinainen edistysaskel olikin kaksi hyppyä peräkkäin. Ne meni yllättävän hyvin. Ensimmäisellä ohjauksella ohjaaja meni esteiden puoliväliin ja sitten "hyppy" ja sitten ekan hypyn jälkeen (tai jo sen aikana) heti käsky 2. esteelle. Tätä sitten pari kertaa, ohjaaja eri paikasta ja ohjausta koiran molemmin puolin. Noottia sain myös, kun 2. hypyllä laskin käden kesken hypyn ja kuulema sen vuoksi Sissillä sitten takajalat hipsi puomia.

Lopuksi sitten yhtä estettä korkeammalla korkeudella, eli taisi olla 55 cm. Ei Sissllä hirveästi ilmavaraa jää. Mutta kyllähän se varmaan sekin tekniikkaa oppii, säätelemään vauhtia ja saa lisää voimaa ponnata.

Tuota Sissin ponnausta jo tuuminkin ennen agility-kurssia, kun Sissi ei ole sellaista vieterityyppiä. Ja kun se esim. hyppää vasten, niin ei sillä takajalat maasta nouse, toisin kuin rotutoverillaan Sabilla joka ponnaa ottamaan frisbeenkin korkealta. Tänään Sissi kyllä siirtymisissä kentän reunalta esteille osoittikin mielenkiintoaan jo puomia ja A-estettä kohtaan. Kenties niistä ja putkesta tuleekin sitten meidän hittejä..

Koostetaan siis kehityskohteet:
+ selvät käskyt eli suu kiinni ennen käskyä, eli
+ omat juoksureitit (ei koiran eteen, katso reitti etukäteen)
+ rintamasuunta
+ kättä ei lasketa alas ennen aikojaan
+ koiraa ei lasketa esteille yksikseen

Yllättäen kaikki ohjaajan mokia.

Loppukevennykeksi kerron himoitsemastani Canis Tempus-treenikalenterista, johon nyt ei ole tämänpäiväisen törttöilyn takia varaa. Mutta toisaalta, tuleehan nyt tännekin sitten kirjoiteltua. Toisaalta, siihen tulisi varmaan merkittyä kaikki pienen pienet tottis-jututkin, mistä nyt ei tule suurta numeroa tehtyä. Koitin ihan tavalliseen ruutuvihkoon kirjoitella keväällä, mutta enpä saanut aikaiseksi. Tuossa olisi valmiit kohdat, niin osaisi jotain kirjottaakin.