Piakkoin oikea kuvapläjäys!

Kunhan tässä on vapaita iltoja istua koneella paremminkin, niin laitan tänne sellaisen pläjäyksen kaikkia kivoja kuvia agilitystä, Karhusjärven lenkistä, järkkäriharjoittelu-Sissi-pose-kuvia ja flyball- sekä esineruutu-ekakertalaiskuvia. :) Melkein pitäs tehä jokaselle oma postauksensa. Silloin taidan olla laiska ja jättää kirjoittelematta (in your dreams!) ja läimin vaan kuvat.

Fiini nettikauppa

Löysin aika ihanan ja erilaisen koiranettikaupan, http://www.doggallery.fi . Muutamia poimintoja sieltä..

Joskus kun  oon rikas (eli en ikinä) ja on oma koti,
niin sitten voi panostaa sisustukseenkin

Kyllä kakkapusseja ois kiva kantaa nuin hienossa pussukassa

                                Pilkulliset pelastusliivit          
            Sissi ois varmaan höpönä tämmösiin Wubba Kongin ötököihin

Pelastusliivejä olen nyt katellut monestakin paikkaa. Edulliset, mutta koiralle mukavat ja oikeasti koiran painon kantavat etsinnässä. Onko kenelläkään suosituksia? Tai kokemusta seuraavista:

www.petnetstore.fi:ssä olisi nyt 50% alennuksessa tällainen liivi. Vaikuttas kyllä aika asialliselta.

 

Tällaista Boogie-pelastusliiviä olisi parissakin paikkaa myytävänä (www.koiralle.fi ja www.lemmikkistore.fi) Sissin oletetussa koossa hintaan 13.90e. Tässä tuo taaimmainen remmi vaan näyttää menevän aika epämukavasti tuonne takajalan eteen.

Voiko hyvää saada näin halvalla? ;D

Agilityn 9. kerta

Tänään oli agilityn alkeiden osa I:n toiseks viimeinen kerta. Ja kertaakaan ei olla oltu poissa!. On se kyllä niin kallis kurssikin, että en raaskinut edes lomaviikolla lähteä Pohjois-Karjalaan mm. sen takia, ettei agility jää välistä.

Tänään oli onneksi sisähallivuoro, koska tänään satoi ja LUJAA! Lämmittelylenkilläkin kastui aivan märäksi, onneksi olin varustautunut DryMaxx- ja GoreTex-vaatetuksella, joten ei haitannut. Hallissa sisällä oli vain mieletön meteli, kun kaatosade rummutti peltikattoa. Ei siellä kuullut edes ohjeita tai jutella, ellei seissyt aivan vierekkäin. Mutta kaikkien koirat toimivat tosi hienosti sellaisessakin tilanteessa.

Tänään oli vain yksi kouluttaja paikalla ja hänen opastuksessaan mentiin hyppy + kaareva putki  + hyppy. Meillä meni eka hyppy ja putki loistavasti, mutta taas Sissillä alkoi tökkimään toisella esteellä ja tapasi juosta sen ali. Loppujen lopuksi saatiin taas hyppäämään yli, kun laitettiin medi-muuri esteen alle :D Sitten mentiin toisinpäin, jolloin jälkimmäinen hyppy olikin jo kuitenkin 50 cm ja Sissi meni suit sait vaan.

Itsenäisesti vuoroa odottaessa saimme sitten harjoitella pussia ja hypyltä ohjaamista kaarevaan (C-muotoiseen) putkeen molemmin puolin (myö ei Sissin kanssa ehditty kylläkään kuin vain yhdeltä puolelta).

Oppitunti saatiin myös takaleikkauksesta eli koira lähetetään hyppäämään esim. vasemmalta puolelta  ja koiran mennessä esteelle/suorittaessa estettä ohjaaja vaihtaakin puolta koiran takana (koko ajan esim. kehuen, ettei koiralla mene pasmat sekaisin, kun oletkin yhtäkkiä "väärällä" puolella, millä olet ollut alussa).
Näissä omissa liikkeissä tulee varmaan olemaan pahimmat ongelmat tulevaisuudessa ;)

Mie otin tänään kameran treeneihinkin mukaan, mutta se oli mukavasti autossa koko ajan. Jos sitten ensi viikolla ois kaunis sää, kun ollaan ulkokentälläkin, niin saisi hyviä kuvia. Paitsi jos Sissi toheltaa, niin se niistä hienoista ja lennokkaista agilitykuvista! :D

Tämän viikon koirailut

Maanantain agilityssä meillä oli muuri + hyppy ja toisena hyppy + putki + hyppy. Sissi oli ihan ihme tuulella. Kun oli sen vuoro, se ei kuunnellut juurikaan, meni kentällä miten huvitti, välillä nenä maassa.

Esteillä se kiersi muurin joka kerta, kunnes se vaihdettiin medi-muuriin, mutta seuraavaksi se sitten alitti hypyt. Ihme meininki ja tällä kertaa en edes syytä itseäni. Luulen, että kouluttajat ja treenikaverit ois kyllä huomanneet niin rupusen ohjauksen, mikä koiran olisi saanut noin pieleen, ja huomauttaneet siitä. Saatiin yhteensä varmaan 2-3 onnistunutta suoritusta, mutta onneksi edes ne. Ja saatiin jopa päätettyä onnistuneisiin, mikä on pääasia. Juoksuja vähän luulen saapuvaksi, samanlaisia "hälläväliä, teen mitä teen"-oireita sillä oli ennen viime juoksujakin. Laskelmieni mukaan sillä pitäs tullakin juoksut kutakuinkin tämän kuun lopussa.

Tiistaina mentiin taas raunioille. Oli todella hyvä tuuli emmekä edes tallaanneet kasoja (eli ei käyty viemässä sinne hajuja). Sissille otettiin etinnät niin, että Sissi näki "ukoille" namirasioiden antamisen ja myö lähdettiin kiertämään lähetyspaikalle tuulen alle. Sissi sai hajun ja löysi molemmat ukot sujuvasti, innokkaasti työskennellen.
Suorituksen jälkeen harjoittelin Sissin kanssa pöytiä sekä siltaa. Putkeakin se meni, melkeinpä jo palkinnoksi :D Lopuksi otettiin 6mm starttipistoolilla 3 paukkua. Sissi ei ollut juuri moksiskaan laukauksista. Katseli lähinnä, että mistä se sorsa tippuu :D


Torstaina sitten kävimme lenkillä kolmen ihmisen ja neljän noutajan voimin + musta lammas Riina Karhushärven seudulla. Alkuun otettiin taas paikkamakuuta ennen lenkkiä. Lenkin aikana vähän mietittiin myös Lappeenrannan tolleritoiminnan kehittämistä tai pikemminkin kuolleista herättämistä. Kuvia lenkistä tulee, kunhan saan kuvia Nealta (omasta kamerasta loppui virta heti paikan päällä :/ ) Matkalla syötiin metsän marjoja; metsämansikoita ja mustikoita. Mansikat olivat niiin makeita!! <3 Lenkin päätteeksi koirat olivat rapaisia ja väsyneitä. Riinä lisäksi kakkainen. :D Tuli myös ostettua Kaakon Noutajakoirayhdistyksen edustus-T-paita.

Täällä se on jossain..

Ensin työt, sitten palkka

Perjantai-iltana muiden hummaillessa mm. Ilosaarirockissa, päätimme lähteä vakioporukkamme Nean ja Jennin kanssa ulos. Raunioille siis tiemme vei, kun Nea sai raunioiden puomin ja mökin avaimen lainaan. Otimme kaksi ukkoa erikseen joka koiralle, paitsi Riinalle, koska se oli menossa hakuun sunnuntaina. Oli kevyt tuuli taas samasta suunnasta kuin tiistaina ja käytiin tallaamassa kasat.

Sissi oli ekana vuorossa ja otettiin ensin yksi ukko eli Jenni ystävällisesti pujahti traktorin tm. työkoneen renkaisiin. Sissi ottikin vainun kivikasan päästä ja juoksi sitä pitkin oikealle luukulle. Seuraavaksi meni Nea eri piiloon ja lähetin Sissin samasta paikasta kuin aiemminkin. Olimme suurinpiirtein samalla linjalla ja Sissi lähtikin innokkaasti etsimään, kävi vähän meidän kangaskasseillakin asti, ja sitten lähti alemmille kasoille joita emme edes tallanneet. Aloinkin itse kävellä sellaisen kasan taakse, mistä haju tulisi Sissille suoraan nenään ja siitäpä Sissi jo hoksasikin ja löysi piilolle. Nea palkkasi ja lopuksi otettiin vähän haukutusta piilolla.

Sano, niin saat palkan

Sitten vuorossa olivat Rommi ja sen jälkeen Sabi. Niiden jälkeen otettiin ketteryysesteitä (silta, pituus, tikkaat, keinu ja tietenkin putki) ja yhdessä vaiheessa Sissi taas otti "ei korvia, ei korvia"-vaiheen päälle ja lähti viipottamaan mihin lie. Muutama kunnon karjaisu, niin tulihan se sieltä. 

Putki

Lopuksi otettiin taas ampumista, mie olin ampujana koska Sissi kestää parhaiten laukaukset ja sidoin vaan Sissin kiinni. Yritin saada 9mm toimimaan, kuun tiistaisissa treeneissa joku sai siitä yhden osan irti eikä se toiminut, mutta otin sitten lopuksi 6mm. Ammuin tällä kertaa lähempää kuin tiistaina ammuttiin. Sissi vain katkaisi loilotuksensa, Riinaa oli lähinnä jännittänyt minä ja Rommi oli aika paniikissa, varsinkin miut nähdessään. Lopuksi saatiin Rommi palautumaan pallolla leikkimällä omaksi itsekseen ja miustakaan ei toivottavasti jäänyt sille traumoja. :)

Ketteryyttä ohjaajillekin? Sabi piti siitä huolen pudottamalla pallon piilon perimmäiseen koloseen.

Pientä tottelevaisuutta, koiran retkeily -linkkejä ja onnellisuushaaste

Syysmäisessä säässä tänään ulkoiltiin Nean ja koirien kanssa. Sissin kanssa tehtiin myös pitkästä aikaa jotain järkevää (eli pientä treeniä). Toko-juttuja ei olla otettu varmaan viikkoon, pariin.

Ensin otin luoksetulon ja tässä tajuttiin, että mahdollista toko-koetta ajatellen, miun pitää päättää haluanko koiran eteeni vai sivulle. Kummatkin toki onnistuu, mutta millä käskyllä sitten teen mitäkin. Pähkäilyn tuloksena kuitenkin, että koira tulisi eteen istumaan "tänne"-käskyllä. Ja se käsky pitää jättää pois "missä sinä oikein luuraat, tulehan tännepäin"-tilanteissa lenkillä ja käyttää vaikka siinä "tule" tai "mennään". Täytyy varmaan informoida miestäkin moisesta.

Sitten otettiin juuri semmoista höntsäilystä lähelle tuloa, kun Sissillä on viimeaikoina ollut hieman valikoiva kuulo, mikä on meinannut aiheuttaa hieman noloja tilanteita. Tänään sitten menikin hienosti harjoitus ja sitten olikin treenin jälkeen taas aito ja oikea tilanne, kun rannan liepeillä kulki mies kahden koiran kanssa ja Sissi oli irti. Hyvin pysyi.

Sitten myös vähän seuraamista ilman hihnaa, ensin jatkuvasti tiukasti vasemmalle kaartaen. Imutin herkulla ja hyvin meni, kunhan vain itse saisi pidettyä kätensä tarpeeksi matalalla. Vitsi kun on pikkukoira ;)
Sitten katsottiin kuinka menee täyskäännös, niin takaanihan se kiertää. Ensin vähän löysästi, mutta sitten uudestaan käännöksessä käskyn antamalla ja herkulla houkutellen oli huomattavasti tiiviimpi käännös takana.

Lopuksi myös paikkamakuu-treeniä Sissille ja Riinalle. Ekan kerran jäi vinoon, mutta toisilla toistoilla suoraan vähän avustettuna. Laitettiin koirat tällä kertaa aika lähelle tietä ja kävelytietä, nenät sinne päin ja saatiin kerran hyvä häiriökin, kun pyöräilijäkin sattui menemään meidän ja koirien ohi. Ja hienosti pysyivät. Onnistunut pikku treeni.

Sitten tänään jotenkin eksyin parille sivustolle, missä on koiran kanssa retkeilystä. Edelleen meillä on miehen kanssa haaveena lähteä Lappiin vaeltamaan joku kerta, ollut haaveena jo 6 vuotta. Hyvä kirja, jonka ostin aiheeseen liittyen, on Retkeily koiran kanssa, kirjoittaja Minna Toivola.

Oikein kattava nettiartikkeli on myös osoitteessa http://www.lumirae.net/reppujupisee/retkikoira.html sekä lyhyesti ja ytimekkäästi http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/retkensuunnittelu/koirankanssaretkelle/Sivut/Default.aspx . Ja mielenkiintoinen vaellus-harrastajan blogi, joka pääsi omiin kirjanmerkkeihini. Yksi päivitys myös koiran kanssa vaeltamisesta noista viimeisimmistä.

Loppukevennykseksi Nean jo melkein 2kk sitten heittämä haaste:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)

* Oma perhe, eli mies ja Sissi. Ne ovat vain niin rakkaita, ei voi mitään ;) !
* Koiraharrastukset ja koiran (ja koiraihmisten) kanssa touhuilu. Sitä on saanut jo monta ystävää koiran kautta ja on mukava lähteä milloin mihinkin juttuun, välillä jopa ilman koiraa (talkoolaisena)
* Muutenkin mahtavat ystävät, joiden kanssa voi jakaa kaiken. Ystäviä koko tähän astisen elämän varrelta, nuoria ja vanhempia, ystäviä jo 17 vuoden ajan, ystäviä vasta vuoden ajan. Kaikki ne mahtavat tyypit, joita on kiva nähdä aina!
* Moottoripyöräily ja se vapauden tunne, kun sillä huristelee menemään pitkin maanteitä ja asfaltoituja pikkuteitä. Tuoksut nenässä, auringonpaiste <3 Vielä kun kokoontumisiin pääsisi!
* Työporukka Skinnarilassa. Niin mahtavia tyyppejä, rentoja, ei nipottajia. Hyvä yhteishenki, toisista ei puhuta pahaa. Toisia autetaan, konkarit "kouluttavat" tulokkaita. Tämä ei ole itsestäänselvyys, ainakaan näin naisvaltaisella alalla.
* Haaveilu. Sitä on niin paljon mitä elämältään haluaa.
* Myös työ itsessään, vaikka välillä pinna onkin kireällä. On ne pikku mussukat vaan kuitenkin niin suloisia! Ja plussaa myös nämä luonnoliset "lasten suusta"-jutut, kuten jouluna "me odotamme Jeesusta, se liekkiin leimahtaa".
* Oikeat VAPAApäivät, kun saan nukkua vaikka 12 asti, höntsäilen koiran kanssa rannassa, istuskelen keittiöjakkaralla ikkunan ääressä syömässä aamupalaa, en siivoa vaikka tarvetta olisi.
* Juuret Pohjois-Karjalassa. Siellä on myös vanhemmat ja mummo ja mummi (sekä  mullan alla muita sukulaisia). Pohjois-karjalaisuudestani olen ylpeä; ruoat, sanat ja sanonnat, joilla on kiva hämmentää paikallisia :D Comeback sinne joskus.
* Luonto! Sitä onneksi osaa arvostaa. Luonnon äänet ja tuoksut ja kuinka eri vuodenajat näkyvät luonnossa. Haaveenani on joskus opiskella eräoppaaksi ja tehdä sitä työtä.

Haistattelen Eeviksen ja Maisan, kun en paljonkaan bloggaajia tiiä.
Paitsi ei Herra R:nkään blogissa tätä ole vielä näkynyt ;)

Koirapäivä, agility, rauniot ja rasittavat ihmiset

Möhkössä edustamassa

Kaiken näköstä sitä. Päällimmäisenä on nyt kiehuttava tunne, mutta koitan kirjoittaa ensin asiaa ja sitten loppuun tilittää. Tästä tulee piiiitkä teksti.

Eli lauantaina mentiin edustamaan noutajia Möhkön koirapäivään. Miulla oli hienot visiot dummyjen noutamisesta ja sen semmoisesta, mutta sitten se olikin tyyliin "kaikki metsästyskoirat piiriin ja nyt ihmiset voivat käydä silittelemässä ja kyselemässä koirista n. ½ tuntia". Ei semmonen houkuttele ihmisiä, niiden pitäs saada ihan rauhassa kulkea ja tuumailla. Meidän  luona kävi ehkä kolme 1-3 hlön porukkaa (ei siellä koirapäivässä kyllä juuri esittelijöitä enempää ihmisiä ollut). Koitin siinä vaivihkaa kertoa vähän noutajista, mutta melkein enemmän ne olivat kiinnostuneita ihan vain Sissistä (ja Sissi EI niinkään ihmisistä). :D

Saatiin me esittelijät ilmaiset kahvit kera maukkaan leivoksen, samalla oli hyvä kuunnella esitelmää koiratanssista. Sen jälkeen sai vähän kokeilla koiratanssia, rallytokoa ja agilityä, mutta osallistujia oli hurjat kaksi koirakkoa ja sanomattakin on selvää että me oltiin toinen niistä. Koiratanssi ei vaikuttanutkaan niin monimutkaiselta, kun mitä on aina ajatellut. Eikun liikkeet, jotka osaa, paperille, sitten niistä looginen ja hyvännäköinen järjestys, paperille liikkeiden suorituskohdat ja liikkumiset milloin mihinkin suuntaan ja sitten musiikki *tadaa*.

Kasi on energinen leikkikaveri

Rallytoko vaikutti ihan "peace of cake", koira vaan alkoi olla nuutunut tuntien tohinasta niin ei oikein ollut enää oikeaa virettä nuihin hommiin.
Lopuksi oli kolme agilityestettä - pujottelu, pituus ja putki. Ne meni väsyneen koiran meinigillä. Keppejähän ei olla koskaan menty, niin Sissi meni ne namilla imuttamalla, pituus olikin ihan helppo nakki ja putkeen piti ohjata toisen kerran, kun se ei ollut mieleinen (näin aiemmin, että joku taisi antaa uroksen kohottaa jalkansa ko. putken suulle, yeah!), mutta sitten se ol hyvä! Palkkasin sitten narupallolla :)

Viikonlopun aikaan käytiin myös leikkimässä Rontin luona sekä Kasin ja Leevin kanssa. Sissi myös

Purjehdusta
kuivaharjoittelemassa

kuivaharjoitteli purjehtimista (kuten myös emäntä, mutta huonolla menestyksellä - meinasin tulla merisairaaksi jo vaikkei vene ollut edes vedessä). Täytyy sitten hankkia pelastusliivit Sissillekin.

Maanantaina oli taas agility, sisähallivuoro. Ensin oli hirveä säätäminen saada koira paikan päälle, kun miun piti viedä moottoripyörä huoltoon ja sitten ei ois enää ehtinyt kotiin ja siitä halllille. Mutta onneks Nea pelastaa ja haki Sissin jo päivähoitoon aiemmin. Olivat kävelleet Tyysterniemestä Myllysaaren koirauimarannalle ja Sissi olikin hallilla oikea pörhylä :D

Ensiksi meidän ryhmällä (Sissi, Riina ja kultsu) oli ponnistusta yhdellä hypyllä ja sitten kahdella. Sissi tarvitsi ohjain rimat yhteen hyppyyn, kun muuten se hötkytteli eka ravilla ihan esteen liki. Mie sain myös noottia, kun Sissi varasti esteelle ja erehdyin sanomaan vaistomaisesti "Hei!".
Kahdella esteellä Sissi meni (yllättävää kyllä) suoraan molemmat, ilman kieltäytymisiä tai kiertämisiä. Eka oli ihan matala, hyvä jos edes 20 cm ja toinen hyppy olikin sitten 55 cm. Riinalla ja kultsulla iski pikemminkin epäusko, että voiko sellaisen yli edes päästä :D Sissilläkin kuulema tekniikka parani vain joka hypyllä.

Tämän kurssin vikana uutena esteenä oli pussi. Vaikutti, että siitä tuli ainakin meidän kolmen koplan koirien lähes lempieste. Kellään ei ollut mitään ongelmia ja koirat senkuin sinkosivat pussin läpi. Mie kun aattelin, ettei Sissi tykkää juosta suurinpiirtein säkkiin ja vielä kangaskin olisi pään ja selän päällä. Höpö höpö! :D

"Missä ukko?"

Tänään sitten vuorossa olivat rauniot. Päästiin Jennin ja Rommin kyydissä ja paikalla oli 6 ohjaajaa ja 7 koiraa ja treenit saatiinkin läpi kahteen tuntiin. Aurinko senkuin paistoi ja en nähnyt yhtään etanaa piiloissani! Sissi ja Rommi olivat molemmat mainioita ja energisiä.
Sissille tehtiin ensin yksi peräänajo, mutta käytiin kesken "ukon" juoksemisen itse vähän piilossa ettei Sissi nähnyt kuin vain suunnan, mihin "ukko" meni. Halu ukon (oikeasti akan ;) ) perään oli suuri ja se löytyikin heti. Sitten tehtiin toinen samanmoinen, mutta ukko meni kauemmas ja oikeaan piiloon. Ensin Sissi kävi katsastamassa saman piilon, mutta koska se ei ollutkaan niin helppoa, niin jatkoi sujuvasti matkaa eteenpäin ja löysi sitten piilolle. Kolmanneksi vielä tehtiin peräänajo kasan taakse piiloon ja sekin löytyi. Siihen oli hyvä päättää :)

Nea oli ollut toko-kokeessa ja sitten treffattiinkin koko konkkaronkka tuossa läheisessä, meidän vakirannassa. Siinä koirat sitten uivat ja polskasivat ja hakivat frisbeetä. Rannan poikki kulki keski-ikäinen, pönäkkä ja punakka ukko valkoisen pikku-Fifinsä kanssa ja huusi jo kaukaa "Laittakaa koirat kiinni, laittakaa koirat kiinni. Tämä on yleinen uimaranta, uittakaa koirianne muualla. Täällä ui lapset ja ihmiset *ipi ipi ipi* Laittakaa koirat kiinni!"

Kyseistä paikkaa tietämättömille, ranta ei ole yleinen  uimaranta, vaan ihan tavallinen hiekkaranta venerannan vieressä. Minkäs sille teet, että jotkut siinä toisinaan uivat, mutta koska ei ole kylttiä uimarannasta, koirakielto-merkkiä eikä mitään muutakaan yleiseen uimarantaan viittaavaa, niin mehän koiriamme uitamme siinä jos haluamme. Lisäksi, yleinen uimaranta pelastusrenkaineen ja pukukoppeineen on ko. rannasta n. 500m päässä. Tästä sivistin myös yhtä tomeralla äänellä ko. miestä ja emme ottaneet koiriamme kiinni (paitsi Jenni, koska Rommi olisi saattanut tehdä hakkelusta fifistä). Uitimme vielä ihan kiusallamme siinä koiria niin pitkään, että ukko oli poissa näkyvistä. Vielä se kaukaa huuteli että "voikin olla tyhmiä koiranomistajia" ja siihen vastasin että "siinäpä meillä kävelevä esimerkki", mutta sitä se tuskin kuuli. Argh! Kyllä savu nousi korvista ja verenpaine huiteli missä lie.

Tällainen konkkaronkka

Yleensä jos joku on tullut lisäksemme rannalle, olemme pitäneet huolen etteivät koirat häiritse heitä. Toistaiseksi ihmiset ovat olleet innoissaan ja katsoneet huvittuneina koplamme vesileikkejä ja ovat myös saaneet heittää keppiä/palloa/frisbeetä koirille halutessaan.

Eikä siinä vielä kaikki, seuraavaksi sieltä oli tulossa polkupyörällä yksi teini-ikäinen kehitysvammainen poika, joka on monesti tuijottamassa meidän tai Nean treenejä sen venerannan parkkiksella/hiekkakentällä. Monesti hyvinkin häiritsevästi. Sieltä se sitten huuteli, kun ei voi ajaa sen hiekkarannan poikki kun me oltin siellä (ja siinä aivan vieressä on muitakin ja parempiakin mahdollisuuksia pyöräillä). Verenpaine oli edelleen korkealla ja siitä sitten huudettiin kuitenkin ystävälliseen sävyyn, että tule vaan, ei koirat tule siihen mistä se ajaa.

No, niinpä se sitten otti täyden vauhdin ja todella pehmeässä hiekassa ja juurakkoisessa rannassa se tietenkin veti turvat aivan meidän taakse. Koirat eivät olleet moksiskaan, mutta kun se poika alkoi noitumaan, huutamaan ja mölöttämään, niin Sissillähän meni ihan pasmat sekaisin ja se alkoi haukkua huimana (melkein aloin palkkaamaan siitä, kun haukkua pitäisi treeniä raunioita varten, mutta vaiensin sen kuitenkin) ja siitäkös se poikakin äityi huutamaan enemmän.

Ja tiedän! Kehitysvammainen on henkiseltä iältään huomattavasti nuorempi, lapsi vielä, mutta kaikki vähäinenkin sympatia ja empaattisuus oli häipynyt kuin tuhka tuuleen sen äksy-ukon mukana. Ei voi mitään. Ollaan varmaan kohta koko naapuruston lempi-ihmiset tätä menoa.

No, tulipahan nyt sitten tilitettyä tänne. Taidan mennä nukkumaan, parempaan huomiseen.