Noutajalenkki, flyballia ja pieniä koiravauvoja

Rakuunamäeltä

Tänään käytiin Kaakon Noutajien Lappeenrannan ja Imatran aluetoimikuntien yhteisellä noutajalenkillä Himanmäen laavulla, tai meillä oli käytössä kota. Oli tosi kivaa, aurinko paistoi ja ihmisillä ja koirilla hyvä tahto :) Lenkki ei ollut hirmuinen (ensimmäisillä vauhti kyllä oli, hikeä pukkas kun oli varustautunut viileään hengailuun), mutta reitti oli kiva - ensin jossain maatilojen välissä ja suuren sänkipellon poikki, missä sitten monet koirat juoksivatkin irti, leikkivät ja irrottelivat. Päästettiinpä mekin Nean kanssa (paitsi Sabi-lapatossu oli kyllä koko ajan) ja hienosti pysyivät hallinnassa. Vähän jännäsin, jos Sissi keksii jonkin kanssa kinastella, vaikka se on hyvin hyvin harvinaista. Sieltä sitten metsikköjä pitkin takaisin laavulle ja makkaran syöntiin.

Muutamat ottivat vielä esine-etsintää ja jopa aika hankalilla esineillä (vettä täysi muovipullo, herkkutikut käärittynä kelmuun). Olisihan sitä Sissillä voinut taas koettaa, mutta jonoa oli kokeilemaan ja meillä alkoi vähitellen aika painaa päälle, nimittäin seuraavana kohteena flyball-treenit.

Kuvia tulee lenkiltä, kunhan Nealta taas saan (omaa en jaksanut mukaan raahata) :P





Flyball-treenit pidettiin taas Skinnarilan kentällä, mutta tällä kertaa päästiin kaukaloon aivan sisälle asti treenaamaan. Nyt oli kuulkaas hypyt ja laatikot ja virallisilla välimatkoilla! Hypyt meni Sissillä aika jees ja suoraan laatikolle, mutta sitten sille tuli täysi *TÖÖT* ja se kävi kurkkimassa laatikon taakse, raapimassa pintaa ja kaikkea älytöntä. Meinasi melkein hermo mennä ja muutaman kerran ärähdinkin sen hölmöilyille.
Hassua kun hypyt oli sillä tokaa kertaa ja meni niin hyvin ja torstain flyball-harkoissa ei laatikollakaan ollut mitään ongelmaa. Ensi kerralla sitten otan melkein pelkkää laatikkoa, jos ne herneet olisivat löytäneet kohilleen siellä tollerin päässä silloin.

Ai niin, joukkueilmoittauminen on lähtenyt ja me ollaan virallisesti varakoirana siellä. Ohessa linkki Leenan kuvaamaan ja muokkaamaan ;) Youtube-videoon meidän tämänpäiväisistä treeneistä - siinähän näette kuka tänään oli heikoin lenkki! Tästä pääset videoon!

Lopuksi käytiin Leenan luona kahveilla ja teellä, letuilla ja omenapiirakalla ja mikä suloisinta - paijaamassa Whoo Whan 8 vrk:n ikäisiä pentuja <3 Voi mitä möyriviä pöllyköitä ne vielä ovat!

Agilityäkin ollaan harrastettu, en vain muista mistä olen kirjoittanut ja mistä en. Keppejä, rengasta ja puomia ollaan tehty. Lyhyesti ja ytimekkäästi - kepit menee aika hyvin (osa verkkoja poistettu ja Sissi ei ole vielä kertaakaan hairahtunut pois), hyvällä rytmillä ja alkaa näemmä jo olemaan jonkinnäköistä lihasmuistiakin, sellaisella ilmeelläkin se ne menee. Ja alkaa olemaan aikamoinen vauhtikin!
Renkaalla vielä tarvitaan harjoitusta, Sissi yrittää mennä väärästä reiästä jos itse on samalla puolella estettä koiran kanssa (lähettämässä). Ja puomi menee vähän liian vauhdilla, kontaktia harjoitellaan.

Lopuksi muutama kuva vielä kuvaussessiolta Rakuunamäeltä.

Koira edustaa..

..ja omistaja edustaa

 

"Ouh, minuun osuu!"

BANZAI!

Sekarotuinen piski

Aijai, olen ollut tuhma ja jättänyt kirjoittamatta blogiin pitkän aikaa.
Olen ollut myös väsynyt pahis, kun olen jättänyt kahdet flyball-treenit väliin. Ensi viikolla pitää skarpata!

Ollaan Sissin kanssa käyty agilityssä normaalisti, maanantaina oli mm. rengas ekaa kertaa ja keppejä ollaan tehty kanssa viime aikoina paljon. Tänään oltiin extra-treeneissä ja meitä oli neljä koirakkoa kouluttaja koirineen mukaanlukien.

Aika kivasti sai tehdä lähes koko ajan ja paljon oli erilaisia juttuja. Valssattiin kahdeksikkoa kahdella hypyllä, sitten olis ollut hyppy + hyppy + rengas + putki,  mutta rengas maxi-korkeudella tökki vielä vähän kaikilla, joten siinä lähinnä harjoteltiin ohjausta renkaaseen (että siitä renkaasta sitten mennään, eikä ali), ns. vetämällä se taisi kaikilla kyllä onnistua. Tehtiin sitten hyppy + rengas ja rengas + putki  ja sitten 2x hyppy + putki-lyhytversioita.
Lisäksi sai tehdä keppejä (josta ollaan jo otettu 2-3 verkkoa pois) ja putki + kepit. Sissi alkaa kepeillä olemaan jo aika nopea eikä se verkottomissa kohdissa hairahdu ulos (*kop kop, koputtaa puuta*). Joku kerta kun sais jonkun (Nean isän :D) kuvaamaan taas agilityä, niin olisi kiva. Tänään oli kamerat mukana, mutta kun sai tehdä niin paljon niin ei siinä olis joutanut kuvailemaan.

Ennen agilityä käytiin Rakuunamäellä valokuvaamassa koiria syysauringossa vaahteranlehtien seassa. Muuten loistavat olosuhteet, mutta Sabin kuvaamisen jälkeen valo alkoi vähitellen hiipua ja Sissistä ja Riinasta ei sitten saanutkaan niin hyviä kuvia (valtaosa epätarkkoja). Vaikka onhan se taitolaji saada se THE KUVA liikkuvasta koirasta. Kerrottakoon, että alunperin saldona oli yli 800 kuvaa. Nealla ja Nean isällä on varmaan kivaa, kun ne raakkaa sieltä ne susi-kappaleet ja muutenkin sieluttomat kuvat pois -  mie ootan sitten valmiiksi valittuja :D

Tää on varmaan se "THE kuva"

Kaakon Noutajien kentällä olen käynyt pari kertaa ja sanotaanko, että jotenkin alkaa siellä käymisestä innostus vähän hiipua. Ehkä olen vähän liikaa hurahtanut mm. agilityyn ja muihin koiraharrastuksiin, joissa eteneminen näkyy selvästi. Vaikka on siellä ihan kiva käydä "hengailemassa" ja Sissihän tykkää.

Yhtenä viikonloppuna nähtiin Sissin puolisiskoa Doria ja sen uutta "pikkusiskoa" Nessaa, 4,5 kk. Sissillä ja Dorilla ei ollut yhdessä enää niin hauskaa kuin nuorina (okei, vuoden välein tapaaminen on voinut vaikuttaa) ja pentukin oli ahdistava ja sille piti jurnuttaa, kun se mokoma uskalsi katsoa ja haistella Sissiä. Ai kamala.

Ja ainiin, nyt Sissi on sitten virallisesti sekarotuinen! Omistajatodistus on saapunut ja sekarotuinen koirani (ja miehenkin koira) on väriltään "oranssi valkein merkein". Muita tuntomerkkejä "luppakorvat, punainen kirsu, vihreänruskeat silmät" :D Ei mitenkään kuulosta tollerilta!

P.s. Tämä omistaja lupautui Voittaja-näyttelyyn (sekä siihen kansainväliseen) töihin kehähuoltoon/tulospalveluun. Täytyy varata omaisuus rahaa mukaan, voi olla että siellä saattaa höyrähtää kaikenmaailman koirajuttuihin! Ja muutenkin kiva päästä näkemään suuren näyttelyn meininkiä "henkilökunnan näkökulmasta" - on varmaan vähän toista kuin Joensuun näyttelyissä työskennellessäni. Toivottavasti on vaan tarpeeksi porukkaa töissä samoissakin hommissa, että jäisi myös vähän sitä kiertely- ja vapaa-aikaakin. Mutta onneksi kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, on Voittaja-näyttelyssä tullut käytyä varmaan kolmena vuonna, ihan vain katsojana.

Sissin poikakaverit Kasi & Leevi