Sekarotuinen piski

Aijai, olen ollut tuhma ja jättänyt kirjoittamatta blogiin pitkän aikaa.
Olen ollut myös väsynyt pahis, kun olen jättänyt kahdet flyball-treenit väliin. Ensi viikolla pitää skarpata!

Ollaan Sissin kanssa käyty agilityssä normaalisti, maanantaina oli mm. rengas ekaa kertaa ja keppejä ollaan tehty kanssa viime aikoina paljon. Tänään oltiin extra-treeneissä ja meitä oli neljä koirakkoa kouluttaja koirineen mukaanlukien.

Aika kivasti sai tehdä lähes koko ajan ja paljon oli erilaisia juttuja. Valssattiin kahdeksikkoa kahdella hypyllä, sitten olis ollut hyppy + hyppy + rengas + putki,  mutta rengas maxi-korkeudella tökki vielä vähän kaikilla, joten siinä lähinnä harjoteltiin ohjausta renkaaseen (että siitä renkaasta sitten mennään, eikä ali), ns. vetämällä se taisi kaikilla kyllä onnistua. Tehtiin sitten hyppy + rengas ja rengas + putki  ja sitten 2x hyppy + putki-lyhytversioita.
Lisäksi sai tehdä keppejä (josta ollaan jo otettu 2-3 verkkoa pois) ja putki + kepit. Sissi alkaa kepeillä olemaan jo aika nopea eikä se verkottomissa kohdissa hairahdu ulos (*kop kop, koputtaa puuta*). Joku kerta kun sais jonkun (Nean isän :D) kuvaamaan taas agilityä, niin olisi kiva. Tänään oli kamerat mukana, mutta kun sai tehdä niin paljon niin ei siinä olis joutanut kuvailemaan.

Ennen agilityä käytiin Rakuunamäellä valokuvaamassa koiria syysauringossa vaahteranlehtien seassa. Muuten loistavat olosuhteet, mutta Sabin kuvaamisen jälkeen valo alkoi vähitellen hiipua ja Sissistä ja Riinasta ei sitten saanutkaan niin hyviä kuvia (valtaosa epätarkkoja). Vaikka onhan se taitolaji saada se THE KUVA liikkuvasta koirasta. Kerrottakoon, että alunperin saldona oli yli 800 kuvaa. Nealla ja Nean isällä on varmaan kivaa, kun ne raakkaa sieltä ne susi-kappaleet ja muutenkin sieluttomat kuvat pois -  mie ootan sitten valmiiksi valittuja :D

Tää on varmaan se "THE kuva"

Kaakon Noutajien kentällä olen käynyt pari kertaa ja sanotaanko, että jotenkin alkaa siellä käymisestä innostus vähän hiipua. Ehkä olen vähän liikaa hurahtanut mm. agilityyn ja muihin koiraharrastuksiin, joissa eteneminen näkyy selvästi. Vaikka on siellä ihan kiva käydä "hengailemassa" ja Sissihän tykkää.

Yhtenä viikonloppuna nähtiin Sissin puolisiskoa Doria ja sen uutta "pikkusiskoa" Nessaa, 4,5 kk. Sissillä ja Dorilla ei ollut yhdessä enää niin hauskaa kuin nuorina (okei, vuoden välein tapaaminen on voinut vaikuttaa) ja pentukin oli ahdistava ja sille piti jurnuttaa, kun se mokoma uskalsi katsoa ja haistella Sissiä. Ai kamala.

Ja ainiin, nyt Sissi on sitten virallisesti sekarotuinen! Omistajatodistus on saapunut ja sekarotuinen koirani (ja miehenkin koira) on väriltään "oranssi valkein merkein". Muita tuntomerkkejä "luppakorvat, punainen kirsu, vihreänruskeat silmät" :D Ei mitenkään kuulosta tollerilta!

P.s. Tämä omistaja lupautui Voittaja-näyttelyyn (sekä siihen kansainväliseen) töihin kehähuoltoon/tulospalveluun. Täytyy varata omaisuus rahaa mukaan, voi olla että siellä saattaa höyrähtää kaikenmaailman koirajuttuihin! Ja muutenkin kiva päästä näkemään suuren näyttelyn meininkiä "henkilökunnan näkökulmasta" - on varmaan vähän toista kuin Joensuun näyttelyissä työskennellessäni. Toivottavasti on vaan tarpeeksi porukkaa töissä samoissakin hommissa, että jäisi myös vähän sitä kiertely- ja vapaa-aikaakin. Mutta onneksi kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, on Voittaja-näyttelyssä tullut käytyä varmaan kolmena vuonna, ihan vain katsojana.

Sissin poikakaverit Kasi & Leevi