Koirapäivä, agility, rauniot ja rasittavat ihmiset

Möhkössä edustamassa

Kaiken näköstä sitä. Päällimmäisenä on nyt kiehuttava tunne, mutta koitan kirjoittaa ensin asiaa ja sitten loppuun tilittää. Tästä tulee piiiitkä teksti.

Eli lauantaina mentiin edustamaan noutajia Möhkön koirapäivään. Miulla oli hienot visiot dummyjen noutamisesta ja sen semmoisesta, mutta sitten se olikin tyyliin "kaikki metsästyskoirat piiriin ja nyt ihmiset voivat käydä silittelemässä ja kyselemässä koirista n. ½ tuntia". Ei semmonen houkuttele ihmisiä, niiden pitäs saada ihan rauhassa kulkea ja tuumailla. Meidän  luona kävi ehkä kolme 1-3 hlön porukkaa (ei siellä koirapäivässä kyllä juuri esittelijöitä enempää ihmisiä ollut). Koitin siinä vaivihkaa kertoa vähän noutajista, mutta melkein enemmän ne olivat kiinnostuneita ihan vain Sissistä (ja Sissi EI niinkään ihmisistä). :D

Saatiin me esittelijät ilmaiset kahvit kera maukkaan leivoksen, samalla oli hyvä kuunnella esitelmää koiratanssista. Sen jälkeen sai vähän kokeilla koiratanssia, rallytokoa ja agilityä, mutta osallistujia oli hurjat kaksi koirakkoa ja sanomattakin on selvää että me oltiin toinen niistä. Koiratanssi ei vaikuttanutkaan niin monimutkaiselta, kun mitä on aina ajatellut. Eikun liikkeet, jotka osaa, paperille, sitten niistä looginen ja hyvännäköinen järjestys, paperille liikkeiden suorituskohdat ja liikkumiset milloin mihinkin suuntaan ja sitten musiikki *tadaa*.

Kasi on energinen leikkikaveri

Rallytoko vaikutti ihan "peace of cake", koira vaan alkoi olla nuutunut tuntien tohinasta niin ei oikein ollut enää oikeaa virettä nuihin hommiin.
Lopuksi oli kolme agilityestettä - pujottelu, pituus ja putki. Ne meni väsyneen koiran meinigillä. Keppejähän ei olla koskaan menty, niin Sissi meni ne namilla imuttamalla, pituus olikin ihan helppo nakki ja putkeen piti ohjata toisen kerran, kun se ei ollut mieleinen (näin aiemmin, että joku taisi antaa uroksen kohottaa jalkansa ko. putken suulle, yeah!), mutta sitten se ol hyvä! Palkkasin sitten narupallolla :)

Viikonlopun aikaan käytiin myös leikkimässä Rontin luona sekä Kasin ja Leevin kanssa. Sissi myös

Purjehdusta
kuivaharjoittelemassa

kuivaharjoitteli purjehtimista (kuten myös emäntä, mutta huonolla menestyksellä - meinasin tulla merisairaaksi jo vaikkei vene ollut edes vedessä). Täytyy sitten hankkia pelastusliivit Sissillekin.

Maanantaina oli taas agility, sisähallivuoro. Ensin oli hirveä säätäminen saada koira paikan päälle, kun miun piti viedä moottoripyörä huoltoon ja sitten ei ois enää ehtinyt kotiin ja siitä halllille. Mutta onneks Nea pelastaa ja haki Sissin jo päivähoitoon aiemmin. Olivat kävelleet Tyysterniemestä Myllysaaren koirauimarannalle ja Sissi olikin hallilla oikea pörhylä :D

Ensiksi meidän ryhmällä (Sissi, Riina ja kultsu) oli ponnistusta yhdellä hypyllä ja sitten kahdella. Sissi tarvitsi ohjain rimat yhteen hyppyyn, kun muuten se hötkytteli eka ravilla ihan esteen liki. Mie sain myös noottia, kun Sissi varasti esteelle ja erehdyin sanomaan vaistomaisesti "Hei!".
Kahdella esteellä Sissi meni (yllättävää kyllä) suoraan molemmat, ilman kieltäytymisiä tai kiertämisiä. Eka oli ihan matala, hyvä jos edes 20 cm ja toinen hyppy olikin sitten 55 cm. Riinalla ja kultsulla iski pikemminkin epäusko, että voiko sellaisen yli edes päästä :D Sissilläkin kuulema tekniikka parani vain joka hypyllä.

Tämän kurssin vikana uutena esteenä oli pussi. Vaikutti, että siitä tuli ainakin meidän kolmen koplan koirien lähes lempieste. Kellään ei ollut mitään ongelmia ja koirat senkuin sinkosivat pussin läpi. Mie kun aattelin, ettei Sissi tykkää juosta suurinpiirtein säkkiin ja vielä kangaskin olisi pään ja selän päällä. Höpö höpö! :D

"Missä ukko?"

Tänään sitten vuorossa olivat rauniot. Päästiin Jennin ja Rommin kyydissä ja paikalla oli 6 ohjaajaa ja 7 koiraa ja treenit saatiinkin läpi kahteen tuntiin. Aurinko senkuin paistoi ja en nähnyt yhtään etanaa piiloissani! Sissi ja Rommi olivat molemmat mainioita ja energisiä.
Sissille tehtiin ensin yksi peräänajo, mutta käytiin kesken "ukon" juoksemisen itse vähän piilossa ettei Sissi nähnyt kuin vain suunnan, mihin "ukko" meni. Halu ukon (oikeasti akan ;) ) perään oli suuri ja se löytyikin heti. Sitten tehtiin toinen samanmoinen, mutta ukko meni kauemmas ja oikeaan piiloon. Ensin Sissi kävi katsastamassa saman piilon, mutta koska se ei ollutkaan niin helppoa, niin jatkoi sujuvasti matkaa eteenpäin ja löysi sitten piilolle. Kolmanneksi vielä tehtiin peräänajo kasan taakse piiloon ja sekin löytyi. Siihen oli hyvä päättää :)

Nea oli ollut toko-kokeessa ja sitten treffattiinkin koko konkkaronkka tuossa läheisessä, meidän vakirannassa. Siinä koirat sitten uivat ja polskasivat ja hakivat frisbeetä. Rannan poikki kulki keski-ikäinen, pönäkkä ja punakka ukko valkoisen pikku-Fifinsä kanssa ja huusi jo kaukaa "Laittakaa koirat kiinni, laittakaa koirat kiinni. Tämä on yleinen uimaranta, uittakaa koirianne muualla. Täällä ui lapset ja ihmiset *ipi ipi ipi* Laittakaa koirat kiinni!"

Kyseistä paikkaa tietämättömille, ranta ei ole yleinen  uimaranta, vaan ihan tavallinen hiekkaranta venerannan vieressä. Minkäs sille teet, että jotkut siinä toisinaan uivat, mutta koska ei ole kylttiä uimarannasta, koirakielto-merkkiä eikä mitään muutakaan yleiseen uimarantaan viittaavaa, niin mehän koiriamme uitamme siinä jos haluamme. Lisäksi, yleinen uimaranta pelastusrenkaineen ja pukukoppeineen on ko. rannasta n. 500m päässä. Tästä sivistin myös yhtä tomeralla äänellä ko. miestä ja emme ottaneet koiriamme kiinni (paitsi Jenni, koska Rommi olisi saattanut tehdä hakkelusta fifistä). Uitimme vielä ihan kiusallamme siinä koiria niin pitkään, että ukko oli poissa näkyvistä. Vielä se kaukaa huuteli että "voikin olla tyhmiä koiranomistajia" ja siihen vastasin että "siinäpä meillä kävelevä esimerkki", mutta sitä se tuskin kuuli. Argh! Kyllä savu nousi korvista ja verenpaine huiteli missä lie.

Tällainen konkkaronkka

Yleensä jos joku on tullut lisäksemme rannalle, olemme pitäneet huolen etteivät koirat häiritse heitä. Toistaiseksi ihmiset ovat olleet innoissaan ja katsoneet huvittuneina koplamme vesileikkejä ja ovat myös saaneet heittää keppiä/palloa/frisbeetä koirille halutessaan.

Eikä siinä vielä kaikki, seuraavaksi sieltä oli tulossa polkupyörällä yksi teini-ikäinen kehitysvammainen poika, joka on monesti tuijottamassa meidän tai Nean treenejä sen venerannan parkkiksella/hiekkakentällä. Monesti hyvinkin häiritsevästi. Sieltä se sitten huuteli, kun ei voi ajaa sen hiekkarannan poikki kun me oltin siellä (ja siinä aivan vieressä on muitakin ja parempiakin mahdollisuuksia pyöräillä). Verenpaine oli edelleen korkealla ja siitä sitten huudettiin kuitenkin ystävälliseen sävyyn, että tule vaan, ei koirat tule siihen mistä se ajaa.

No, niinpä se sitten otti täyden vauhdin ja todella pehmeässä hiekassa ja juurakkoisessa rannassa se tietenkin veti turvat aivan meidän taakse. Koirat eivät olleet moksiskaan, mutta kun se poika alkoi noitumaan, huutamaan ja mölöttämään, niin Sissillähän meni ihan pasmat sekaisin ja se alkoi haukkua huimana (melkein aloin palkkaamaan siitä, kun haukkua pitäisi treeniä raunioita varten, mutta vaiensin sen kuitenkin) ja siitäkös se poikakin äityi huutamaan enemmän.

Ja tiedän! Kehitysvammainen on henkiseltä iältään huomattavasti nuorempi, lapsi vielä, mutta kaikki vähäinenkin sympatia ja empaattisuus oli häipynyt kuin tuhka tuuleen sen äksy-ukon mukana. Ei voi mitään. Ollaan varmaan kohta koko naapuruston lempi-ihmiset tätä menoa.

No, tulipahan nyt sitten tilitettyä tänne. Taidan mennä nukkumaan, parempaan huomiseen.