Pitkästä aikaa..

Eipähän ole aikoihin tullut kirjoiteltua tähän blogiin (vaan tuohon toiseen aivan eri aiheesta, mikä löytyy profiilini kautta). Hiljaisuudesta huolimatta Sissin kanssa olen harrastanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Agilityssä on käyty viikottain ja meidän ryhmä on aivan mainio. En tarkoita siis että olemme kaikista parhaita ja asiat on hallussa, vaan ryhmässä on hyvä henki ja koirat ovat edenneet. Eilen oli tämän vuoden päätteeksi ryhmämme epikset (eli epäviralliset kisat). Radalla oli 17 estettä, kylläkin muutamia mitä ei oikeasti episten mölleissä olisi kuten kepit ja keinu. Ihanneaika oli 1 minuutti ja mie & Sissi taidettiin selvitä 53 sekuntiin (oltiin ryhmämme 3.paras). Sählättiin parin putken sisäänmenon kanssa. Yksi killeri radalla oli U-putki puomin alla, eli koiralla oli kolme mahdollisuutta suoritukseen. Kerranpa se sitten hujahti puomille, kun piti mennä putkeen. Lisäksi  Sissi meni keppeihin väärästä kohtaa sisään (vaikka teki hienosti sitten sen jälkeen alusta asti). Siinäpä virhepisteiden haalimiset. Ohjaukset suunnittelin mielestäni hyvin, käytännön toteutus meni pieleen :D

Flyball-treenit ovat jääneet aika vähälle ja loppujen lopuksi ei me lähdettykään viikonloppuna Voittaja & Winner-näyttelyyn. Oli muuta menoa ja olisi tullut kallis reissu, mutta lupasin päivystää puhelimen ääressä sunnuntai-aamuna, jos tulee meille tarvetta. Ja kivasti niillä oli mennytkin, vaikkei tullut voittoa kotiin. Paitsi pukukisan voitto! Joukkueesta kuva Leenan blogissa. Jee! \o/

"Tästäkö painan?"

Poing - kohti laatikkoa!

"Häh, mitä piti tehä?"

"Ei jaksa ajatella - liian rankkaa!"

Syksyn aikana tuli muutaman kerran käytyä Kaakon Noutajien kentälläkin puuhastelemassa ja viettämässä ulkoilupäivää . Myös Kaakon Noutajien mätsärissä tuli hommittua ja ei sitten Sissin kanssa osallistuttukaan koko kehään.

Kaakon Noutajien ulkoilipäivän väkeä

Sissillä ja Riinalla meno päällä
(etenkin kun Nea oli edellä kameran takana)

"Apua!"

Menetetty peli

"Ouh, minuun osui!"

Noutajalenkki, flyballia ja pieniä koiravauvoja

Rakuunamäeltä

Tänään käytiin Kaakon Noutajien Lappeenrannan ja Imatran aluetoimikuntien yhteisellä noutajalenkillä Himanmäen laavulla, tai meillä oli käytössä kota. Oli tosi kivaa, aurinko paistoi ja ihmisillä ja koirilla hyvä tahto :) Lenkki ei ollut hirmuinen (ensimmäisillä vauhti kyllä oli, hikeä pukkas kun oli varustautunut viileään hengailuun), mutta reitti oli kiva - ensin jossain maatilojen välissä ja suuren sänkipellon poikki, missä sitten monet koirat juoksivatkin irti, leikkivät ja irrottelivat. Päästettiinpä mekin Nean kanssa (paitsi Sabi-lapatossu oli kyllä koko ajan) ja hienosti pysyivät hallinnassa. Vähän jännäsin, jos Sissi keksii jonkin kanssa kinastella, vaikka se on hyvin hyvin harvinaista. Sieltä sitten metsikköjä pitkin takaisin laavulle ja makkaran syöntiin.

Muutamat ottivat vielä esine-etsintää ja jopa aika hankalilla esineillä (vettä täysi muovipullo, herkkutikut käärittynä kelmuun). Olisihan sitä Sissillä voinut taas koettaa, mutta jonoa oli kokeilemaan ja meillä alkoi vähitellen aika painaa päälle, nimittäin seuraavana kohteena flyball-treenit.

Kuvia tulee lenkiltä, kunhan Nealta taas saan (omaa en jaksanut mukaan raahata) :P





Flyball-treenit pidettiin taas Skinnarilan kentällä, mutta tällä kertaa päästiin kaukaloon aivan sisälle asti treenaamaan. Nyt oli kuulkaas hypyt ja laatikot ja virallisilla välimatkoilla! Hypyt meni Sissillä aika jees ja suoraan laatikolle, mutta sitten sille tuli täysi *TÖÖT* ja se kävi kurkkimassa laatikon taakse, raapimassa pintaa ja kaikkea älytöntä. Meinasi melkein hermo mennä ja muutaman kerran ärähdinkin sen hölmöilyille.
Hassua kun hypyt oli sillä tokaa kertaa ja meni niin hyvin ja torstain flyball-harkoissa ei laatikollakaan ollut mitään ongelmaa. Ensi kerralla sitten otan melkein pelkkää laatikkoa, jos ne herneet olisivat löytäneet kohilleen siellä tollerin päässä silloin.

Ai niin, joukkueilmoittauminen on lähtenyt ja me ollaan virallisesti varakoirana siellä. Ohessa linkki Leenan kuvaamaan ja muokkaamaan ;) Youtube-videoon meidän tämänpäiväisistä treeneistä - siinähän näette kuka tänään oli heikoin lenkki! Tästä pääset videoon!

Lopuksi käytiin Leenan luona kahveilla ja teellä, letuilla ja omenapiirakalla ja mikä suloisinta - paijaamassa Whoo Whan 8 vrk:n ikäisiä pentuja <3 Voi mitä möyriviä pöllyköitä ne vielä ovat!

Agilityäkin ollaan harrastettu, en vain muista mistä olen kirjoittanut ja mistä en. Keppejä, rengasta ja puomia ollaan tehty. Lyhyesti ja ytimekkäästi - kepit menee aika hyvin (osa verkkoja poistettu ja Sissi ei ole vielä kertaakaan hairahtunut pois), hyvällä rytmillä ja alkaa näemmä jo olemaan jonkinnäköistä lihasmuistiakin, sellaisella ilmeelläkin se ne menee. Ja alkaa olemaan aikamoinen vauhtikin!
Renkaalla vielä tarvitaan harjoitusta, Sissi yrittää mennä väärästä reiästä jos itse on samalla puolella estettä koiran kanssa (lähettämässä). Ja puomi menee vähän liian vauhdilla, kontaktia harjoitellaan.

Lopuksi muutama kuva vielä kuvaussessiolta Rakuunamäeltä.

Koira edustaa..

..ja omistaja edustaa

 

"Ouh, minuun osuu!"

BANZAI!

Sekarotuinen piski

Aijai, olen ollut tuhma ja jättänyt kirjoittamatta blogiin pitkän aikaa.
Olen ollut myös väsynyt pahis, kun olen jättänyt kahdet flyball-treenit väliin. Ensi viikolla pitää skarpata!

Ollaan Sissin kanssa käyty agilityssä normaalisti, maanantaina oli mm. rengas ekaa kertaa ja keppejä ollaan tehty kanssa viime aikoina paljon. Tänään oltiin extra-treeneissä ja meitä oli neljä koirakkoa kouluttaja koirineen mukaanlukien.

Aika kivasti sai tehdä lähes koko ajan ja paljon oli erilaisia juttuja. Valssattiin kahdeksikkoa kahdella hypyllä, sitten olis ollut hyppy + hyppy + rengas + putki,  mutta rengas maxi-korkeudella tökki vielä vähän kaikilla, joten siinä lähinnä harjoteltiin ohjausta renkaaseen (että siitä renkaasta sitten mennään, eikä ali), ns. vetämällä se taisi kaikilla kyllä onnistua. Tehtiin sitten hyppy + rengas ja rengas + putki  ja sitten 2x hyppy + putki-lyhytversioita.
Lisäksi sai tehdä keppejä (josta ollaan jo otettu 2-3 verkkoa pois) ja putki + kepit. Sissi alkaa kepeillä olemaan jo aika nopea eikä se verkottomissa kohdissa hairahdu ulos (*kop kop, koputtaa puuta*). Joku kerta kun sais jonkun (Nean isän :D) kuvaamaan taas agilityä, niin olisi kiva. Tänään oli kamerat mukana, mutta kun sai tehdä niin paljon niin ei siinä olis joutanut kuvailemaan.

Ennen agilityä käytiin Rakuunamäellä valokuvaamassa koiria syysauringossa vaahteranlehtien seassa. Muuten loistavat olosuhteet, mutta Sabin kuvaamisen jälkeen valo alkoi vähitellen hiipua ja Sissistä ja Riinasta ei sitten saanutkaan niin hyviä kuvia (valtaosa epätarkkoja). Vaikka onhan se taitolaji saada se THE KUVA liikkuvasta koirasta. Kerrottakoon, että alunperin saldona oli yli 800 kuvaa. Nealla ja Nean isällä on varmaan kivaa, kun ne raakkaa sieltä ne susi-kappaleet ja muutenkin sieluttomat kuvat pois -  mie ootan sitten valmiiksi valittuja :D

Tää on varmaan se "THE kuva"

Kaakon Noutajien kentällä olen käynyt pari kertaa ja sanotaanko, että jotenkin alkaa siellä käymisestä innostus vähän hiipua. Ehkä olen vähän liikaa hurahtanut mm. agilityyn ja muihin koiraharrastuksiin, joissa eteneminen näkyy selvästi. Vaikka on siellä ihan kiva käydä "hengailemassa" ja Sissihän tykkää.

Yhtenä viikonloppuna nähtiin Sissin puolisiskoa Doria ja sen uutta "pikkusiskoa" Nessaa, 4,5 kk. Sissillä ja Dorilla ei ollut yhdessä enää niin hauskaa kuin nuorina (okei, vuoden välein tapaaminen on voinut vaikuttaa) ja pentukin oli ahdistava ja sille piti jurnuttaa, kun se mokoma uskalsi katsoa ja haistella Sissiä. Ai kamala.

Ja ainiin, nyt Sissi on sitten virallisesti sekarotuinen! Omistajatodistus on saapunut ja sekarotuinen koirani (ja miehenkin koira) on väriltään "oranssi valkein merkein". Muita tuntomerkkejä "luppakorvat, punainen kirsu, vihreänruskeat silmät" :D Ei mitenkään kuulosta tollerilta!

P.s. Tämä omistaja lupautui Voittaja-näyttelyyn (sekä siihen kansainväliseen) töihin kehähuoltoon/tulospalveluun. Täytyy varata omaisuus rahaa mukaan, voi olla että siellä saattaa höyrähtää kaikenmaailman koirajuttuihin! Ja muutenkin kiva päästä näkemään suuren näyttelyn meininkiä "henkilökunnan näkökulmasta" - on varmaan vähän toista kuin Joensuun näyttelyissä työskennellessäni. Toivottavasti on vaan tarpeeksi porukkaa töissä samoissakin hommissa, että jäisi myös vähän sitä kiertely- ja vapaa-aikaakin. Mutta onneksi kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, on Voittaja-näyttelyssä tullut käytyä varmaan kolmena vuonna, ihan vain katsojana.

Sissin poikakaverit Kasi & Leevi

Agi, rauniot, noutajakenttä

Hei,
lyhyesti ja ytimekkäästi tämän viikon reenailut.

Vihdoin päästiin maanantaina agilityynkin, kun juoksut ovat ohi. Sissi oli ihan intopiukkana ja teki hyvin ja vauhdilla. Välillä vähän kaahotteli liikaakin (meinas rueta ramppaamaan puomia edestakaisin). Tehtiin eka puomia niin, että oli nousu, pöytä ja lasku. Se meni hyvin ja lopuksi sitten mentiin kerran koko puomikin. Vähänkö olin taas ylpeä! :)

Sitten oli hyppy + putki + 2 hypyn suora semmosessa tiukassa (vähän niinkuin) L-muodossa. Tehtiin siinä sitten puolivalssia.  Lopuksi ehdittiin ottaa neljää keppiä kaks suoritusta. Mutta treenitauolla ei ollut ainakaan negatiivisia vaikutuksia.

Tiistaina lähdettiin Jennin kanssa raunioille (saatiin höykytettyä toisemme lähtemään, vaikka sohvannurkka ois ilmeisesti kutsunut molempia kovaan ääneen). Kouluttajaa ei ollut eli ei saatu edes puomia auki, mutta otettiin koirat matkaan ja mentiin alueelle kävellen. Koirakoita oli viisi. 

Nyt on tullut vielä uusia piilojakin vanhaan saunaan. Otin Sissille kolme ukkoa pitkästä aikaa ja hyvin löysi. Luukulta se ei ensin meinannut saada hajua millään,  mutta muutaman ohijuoksun jälkeen tajusi käydä kurkkaamassa. Saunaakin se juoksi pariin otteeseen ympäri, ennenkuin hoksasi, mistä sinne nyt pääsee sisään.

Tehtiin niin taas, että ensin Sissi sai yhden herkkupalan löytämisestä ja sitten haukkumisesta lisää. Mutta on se aika epeli, kun se ei hauku sarjaa, vaan haukku kerrallaan se katsoo että monennestako saa palkan :D Vitsin tolleri! :D

Tänään jaksoin vielä olla aktiivinen ja raahauduin Kaakon Noutajien kenttäkoulutukseen. Neakin sitten soitti ja ilmoitti tulevansa kyydissä. Siellä oli jako "pennut/aloittelijat" ja "edistyneemmät". Ja tänään oli hieno tolleriedustuskin - 3 tolleria! Viime kaudella me oltiin pääasiallisesti ainoat. Tehtiin rallytoko-juttuja, missä ohjaajan ja koiran välinen kontakti on aika olennainen. Sissi oli taas pieni tarmonpesä, mutta 45 minuutin aktiivisen tahkoamisen jälkeen kun treenit päättyivät, niin oli Sissilläkin ylimääräinen hörsyäminen loppunut. Istui niin aivottoman näköisenä toljttelemassa, kun oli loppuporinapiirit :D

Lauantaina on rauniokoe Lappeenrannassa, johon siis lähden talkoilemaan (todennäköisesti maalimieheksi), mutta koira jää sinä päivänä kotiin.

Niin paljon on menoa ja meininkiä ollut ja tulee, että huomenna, torstaina, kyllä töiden jälkeen heittäydyn X-asentoon sängylle enkä nouse ennen perjantai-aamua (paitsi pakko tietty ulkoiluttaa koira...). Sunnuntaina sama homma ;)

Perjantaina pääsenkin Saimaa-risteilylle, mikä on varmaan aika hauskaa. En täällä asuessani ole kertaakaan käynyt vesillä, ellei uimista ja jäällä kävelyä lasketa.

Tylsä päivitys ilman kuvia - koittakaa kestää!! :)

Tiistain tokotus

Tiistaina tuli otettua sentään tokosessio itsenäisesti lähikentällä. Älkää välittäkö ohjaajan loistavasta tyylitajusta. Osa liikkeistä meni jees, muttaa jäävät on unohtuneet koiralta ja ne pitää alkaa taas alusta. Paikkamakuussa saatiin häiriölenkkeilijä ja seuraamisessa meni häiriökoiria. Liikkeiden välillä tuli rentouduttua hetkiseksi palloillen.

Muuten oon ollut kauhean huono koiranomistaja enkä oo antanut tarpeeks virikettä koiralle.

Paitsi lauantaina käytiin pimeän raunio-treeneissä! Sissi oli vika, kun sillä oli edelleen juoksut, ettei sotke muiden koirien ajatuksia. Niinpä Sissillä oli pimeintä, mutta hyvin se etsi ja löysi. Ensin otettiin haukutusta ennen suoritusta ja haukku alkoikin jo irrota hyvin. Sitten kaks ukkoa piiloon. Kun koira löysi ukon, niin se sai pienen palkan ja sitten Sissiä haukuttivt ja siitä sitten enemmän palkkaa. Olin niin onnellinen, kun Sissi oli miun mielestä niin loistava!

Juoksuun, mars mars.

Hyvä tyttö!

"Ei tää nyt menny ihan niinkuin piti"

Hullu koira

Reipas luoksetulo. Suoraan sivulle - kun tajusin pyytää.

 

Ai niin, tuli lupauduttua talkoolaiseksi rauniokokeeseen, kun en nyt mennyt sinne Kaakon Noutajien leirillekään. Mutta oon mie nyt sen verta siellä treenannutkin, että ehkä minäkin kannan korteni kekoon niin ei nämä aktiivi-LPKY:läiset ala heti katsomaan kieroon (kun siellä tuntuu välillä sellaista olevan)...

Meidät on haastettu!

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Sinun ja koirasi tärkein rutiini?
- Tärkeimmästä en tiedä, mutta on hauska kun aamulla puhelimen herätyskello soi, me molemmat Sissin kanssa jatketaan makoilua, mutta kun pian soi oikea, rämisevä herätyskello, Sissi pomppaa seisaalleen ja tunkee kuononsa naamani eteen kuin sanoen "Nyt on aika nousta!".
Siihen sitten Sissille aamuruoka (samalla oma aamupala), aamupissitys ja siankorva tms. koiralle, kun itse lähtee töihin.
Sissi menee sekaisin, jos sen ensin käyttää ulkona ja sitten itse alkaa syömään aamupalaa.

2. Paras hetki koirallisessa elämässäsi?
- Vaikea. Varmaan ikioman koiranpennun, Jessen, saaminen sekä Sissin tuleminen ovat ollet parhaimpia. Sissin kanssa agility-kurssille pääsy oli myös parhautta! :)

3. Kuvaile koiraasi yhdellä sanalla ja lisää kuva, joka ilmentää tätä ominaisuutta koirassasi.- Vekkuli!

4. Minkä rotuinen on seuraava koirasi?
-Tolleri! Se vaan sopii meille kuin nenä naamaan!

5. Ärsyttävin piirre koirassasi?
- Kun tollerin itsepäisyys näkyy, ja Sissi käyttäytyy "en kuuntele, sinua ei ole olemassakaan"

6. Hienoin koirasi osaama asia/vaikein asia, jonka olet opettanut koirallesi?
- Mikäköhän se olisi.. PAM! eli kuoleminen saa aina ihmiset nauramaan, mutta sen itseasiassa opetti isäntä Sissille. Haukkumaan se oli vähän vaikea saada, mutta sen taisi opettaa itseasiassa Nea. Eli en ole tainnut kouluttaa koiraani itse :D
Sanotaan että jalkojen välistä pujottelu kävellessä on yksi "hienoista" tempuista, jonka ainakin vain minä olen opettanut.

7. Jos sinulla ei olisi koiraa, mihin käyttäisit kaiken sen ajan, jonka nyt käytät koiraasi?
- Varmaan sohvalla makaamiseen! :D Ja laatuaikaan miehen  kanssa :'D

8. Jos koirasi olisi ihminen...
- Se olisi hemmoteltu prinsessa, jota ällöttää pahat hajut ja likaisuus. Kulkisi merkkivaatteissa ja hyväksyisi seuraansa vain harvat ja valitut. Semmonen teinipissis, joka on kuitenkin jostain syystä koulun suosituin tyttö. :D Mutta kova tyttö syömään kuitenkin! :)

9. Kolme koirarotua, joita et koskaan edes harkitsisi ottavasi. Miksi?
- Englannin bulldog ja muut tosi lyttynaamat. Ne on niin pilalle jalostettuja, kun raukkaparoilla on jo vaikea hengittää normaalisti, saati sitten liikkuessa tai helteellä.
- Afgaanin vinttikoira, vanha englanninlammaskoira ja muut todella paljon turkinhoitoa vaativat rodut. Ei vaan jaksais puunata ja harjata ja pestä ja föönätä koiran turkkia monta tuntia viikossa tai jopa päivässä.
- Koirasudet, laumanvartijakoirat, liian alkukantaisia ja epäluotettavia miun makuun.

10. Mikä on tarina koirasi nimen takana?
- Sissi oli pääätetty koiralle nimeksi jo ennenkuin tiedettiin pentua. Olin vähän höpelönä army-kuosiin ja armeijassa on "sissejä". Sissi oli sopiva nimi metsässä rymyävälle metsästykoiralle. Alunperin pennulla oli nimi Cindy, mutta sitä ei ollut kuulema pentukaan ehtinyt oppia, joten nimenvaihto kävi sujuvasti. Joskus Joensuun kaupungilla jotkut ulkomaalaiset kysyivät pennun nimeä, että onko se sitten annettu prinsessa Sissin mukaan. Välillä se kyllä tuntuisi olevan osuvampi syy nimelle.

11. Koirasi tärkein ihminen, jos sinua ei lasketa?
- Isäntä, mutta Nea on myös varmaan aika hyvillä sijoilla. Sissi tykkää paljon muutenkin meidän kavereista ja aina menee häntä heiluen ja pylly ketkuen kaikkia tuttuja ovelle moikkaamaan.

Ja uudet kysymykset..
1. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi/rotuihisi?
2. Mikä oli ensimmäinen lempirotusi ja miksi?
3. Millaista elämää vietät koirasi/koiriesi kanssa 10 vuoden päästä, mitä olet "saavuttanut" koirasaralla vai oletko koiraton?
4. Mikä on koirassasi erityistä, joka tekee siitä sen "maailman parhaan koiran"?
5. Mitä haluaisit koirallesi opettaa?
6. Lisää lempikuvasi koirastasi/koiristasi.
7. Mitä koiraharrastuksia harrastat?
8. ...ja mitä haluaisit harrastaa/kokeilla? Onko niihin mahdollisuuksia?
9. Mitä koirasi on opettanut sinulle?
10. Mikä on parasta koirallisen elämässä?
11. Terveiset samaa rotua hankkivalle

En tiiä muita koirabloggaajia, joilla tätä ei oo ollut tai saanut kuin Eevis & Maisa. ;)

Korpikuusen kannon alla..

20.elokuuta alkoi sorsanmetsästys ja sinnehän sitä mekin tähdättiin. Sunnuntaina 19. päivä mentiin Pohjois-Karjalaan ja vajaa viikko eleltiin vanhempieni mökillä. Sissikin sai asustaa aivan upouudessa, tuliterässä koirien hirsimökissä. Ihmisten mökkiin ei koiria lasketa, kun useampikin ihminen on allerginen koirille ja kukin millekin karvanlaadulle, niin tasapuolisuuden vuoksi. :)

Sissi aloitti metsästysviikkonsa juoksuilla,  joten maanantaina vanhempi koirani Jesse joutui siirtymään sitten kotiin mökkielämän sijaan. Oli jo sellaista kosiskelua menossa, ettei viitsinyt ottaa minkäänlaisia riskejä, vaikka juoksut vasta olivatkin alussa.

Jessen ja ystäväni kanssa käytiin marssimassa vähän suolla  ja etsimässä lakkoja ja sieniä. Niinkuin olin jo olevinani hyvässä kunnossa (kepitkin jätin Lappeenrantaan), reippaana tyttönä hyppäsin kipeällä jalalla suo-ojan yli. Hetki "AAAA!!!"-huutoa ojanpientareella ja sitten matka jatkui. Miusta ja Jessestä otettiin muutama yhteiskuvakin. Lakkoja ei löytynyt, sieniä oli vaihtelevasti ja puolukat ja karpalot olivat kovaa vauhtia kypsymässä.

Sissi (ja välillä veljeni ja isänikin) oli urhoollisesti joka kerta miehen mukana sorsapassissa. Ja laihat oli saaliit, yhdet mokomat olivat syöttäneet koko kesän sorsia suolammella ja sinnehän ne sitten lensivät ja siellä lahdattiin (oli kuin sodassa olisi ollut, kun kuuntelin mökiltä).  Kaaveet (sorsan kuvat) ja itsensä naamiointi ovat vielä ymmärrettäviä, mutta mielestämme tuollainen touhu on aika kaukana oikeasta metsästyksestä.

Yhden kerran minäkin lähdin miesten ja Sissin mukaan veneellä katselemaan sorsia. (Eivät meinanneet edes suostua ottamaan minua pinkeissä kumppareissani! Sukupuolisyrjintää!) Oli keskipäivä, emmekä olettaneet mitään näkevämme ja saavamme. Mutta juuri oikean kerran lähdin mukaan, kun soudellessamme kaislikoilla isäntä sai sitten ammuttua telkän. Helkkarin sitkeä se oli kuolemaan!

Kun telkkä vihdoin maha taivasta kohden kellui vedessä, kaikki hamusteltiin Sissiä jotta se saadaan veteen. Sissi oli ihan hämillään "miksi kaikki haluaa miut?!". Laskettiin koira veteen ja käskettiin noutamaan. Sissi lähti kohti ja linnun kohdalla huomasi "ai prkl, täähän on vielä elossa! Enhän mie tämmöstä tuo!" Siinä se ui kolme kertaa lenkkiä telkän ympärillä ja kiersi kuin kissa kuumaa puuroa! Sitten se jo alkoi uimaan veneelle ja myö huidottiin se kääntymään takaisin. Onneksi tollerille riittää, kun sanoo ettei me oteta sitä veneeseen ennenkuin tuo linnun ;) Niinpä se lopuksi raahasi telkän siivestä veneelle ja saatiin molemmat veneeseen.
Sissi oli veneessä kiinnostunut linnusta, mutta sydän tai (huuhdeltu) kivipiira ei kelvannut prinsessalle kuitenkaan.

Eli ei mennyt aivan oppikirjan mukaan tuo noutaminen, mutta tärkeintä että homma kuitenkin toimii jollain lailla ja lintu tulee ehjänä ohjaajalle! Ollaan me kuitenkin ylpeitä Sissistä!! Harmi että kamerasta juuri loppui akku, kun lintu saatiin ja ehdin saada vain muutaman otoksen ja niistäkin valtaosa tärähtäneitä.

Torstaina Sissillä olikin aamupäivällä ohjelmassa käynti eläinlääkärille. Sissi sai vihdoinkin sirun (laittaessa jonkin verran sätkyili, olihan neula aika järkyttävän iso) ja uusittiin rabies-rokotus (mikä ei tuntunut enää missään sirutuksen jälkeen). Eläinlääkärin, joka oli aika nuori, kanssa sitten pohdittiin että mitäs siihen rekisteröintijuttuun tarvitsikaan eläinlääkärin kirjoittaa. Saatiin jonkinnäköinen lappu aikaiseksi ja nyt se odottaa, että saisin aikaiseksi täytellä paperit ja lähettää Kennelliittoon.

Eläinlääkärireissun jälkeen käytiinkin mummon luona kyläilemässä ja Sissi sai hyvitykset pistoksista, kun se sai hetken leikkiä kompostia ja syödä ruoan jätteet :D Sirutuksesta tuli myös vuorokauden uintikielto, joten Sissillä päättyi myös siltä viikolta metsästys. Taisi isäntäkin olla aika väsynyt jokaisesta aamu- ja iltalennosta, joten hänkin jäi hyvillä mielin illalla korttia pelaamaan mökkiin.

Perjantaina vaihdettiinkin kaupunkielämään ja ensimmäinen asia kaupungissa hoidettavaa, oli hankkia Sissille taas vaihteeksi uudet juoksuhousut. En tietenkään ollut tajunnut pakata yhtiäkään pöksyjä, vaikka juoksuja oltiin odoteltu jo kuukausitolkulla. Niinpä Sissi sai neljännet pikkupöksyt, hurtan mustat pöksyt punaisilla reunuksilla. Muuten kivat, mutta nauha luistaa lukosta niin, että monena aamuna Sissi oli ilman housuja. Itse se ei niitä riisumalla riisu koskaan, vaikkei se niistä pidäkään. Ekan yötä Sissi oli hoidossa australianterrieri-kaverinsa Epun luona, kun me ihmiset käytiin humputtelemassa.

Sunnuntai-aamuna ennen lähtöä käytiin aamupala-piknikillä Joensuun Vapaudenpuistossa ja sitten oltiin raggareita ja menimme vielä katselemaan torikirppiksen meininkiä. Sissillehän teki hyvää kulkea ihmisvilinässä ja olin aika ylpeä sen hienosta käytöksestä, vanha city-kettu. Toriaikaanhan koiria ei saisi torille viedä, mutta kaverit sanoivat siellä liikkuneen montakin koiraa, niin rohkaistuimme olemaan pahiksia.

Sissistä kysyttiin taas pariinkin otteeseen, että onko se pentu, kun se on noin vilkas ja kasvaako se vielä. Rotua kyseltiin myös ja tehtiin pari pikkutyttöäkin onnellisiksi, kun saivat rapsuttaa Sissiä. Tuli taas tehtyä tolleria tutummaksi maailman kartalle!!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä viikolla agilityt jäivät välistä ehdottoman juoksu-kiellon ansiosta, mutta torstaina kävimme treenaamassa flyballia ja tokoa Skinnarilan koulun kentällä ja kaukalon viereisellä  tekonurmimatolla torstaina.

Nimittäin, Voittaja-näyttelyssä järjestetään Royal Canin Flyball Voittaja 2012-kilpailu, jossa on kaksi luokkaa; "iloiset harrastajat" ja "tosikisaajat". Lisäksi parhaisiin joukkueasuihin pukeutuneet ohjaajat palkitaan. Mie oon Sissin kanssa luvannut varakoiraksi lähteä, mutta niinpä miun pitää kyllä pistää vauhtia tuohon rekisteröimis hommeliin.

Flyball-treeneissä harjoiteltiin laatikon painamista ja pallon noutoa ja palauttamista joukkueena eli heti peräkkäin. Laatikon painaminen meni Sissillä tällä kertaa paremmin, kun se ei painanut ylös vaan alas ja vähän sivuun, että jatkossa olisi jotain mahdollisuuksia saada se pallokin napattua, kun se ei osu rintaan. Noutamisessa Sissi oli vetelä, minkä nyt pistän vähän juoksujen piikkiin. Luulis nyt noutajan palloa osaavan hakea ja kyllähän se osaa!

Tokot meni päin honkia, kun en ollut mitään ehtinyt ajatella mitä ottaisin ja edellisistä tokoiluista on varmaan kuukausi, ellei kaksi. Otettiin paikka-istumista muiden kaverina, ja Sissi kerran meni maahan (liikaa paikkamakuuta harjoiteltu Nean seurassa? :D). Sitten otettiin yli kolmen minuutin paikkamakuu, jossa kävin kerran palkkaamassa Sissin 1,5 minuutin paikkeilla, kun näytti että se jotain meinaa tehdä. Se meni hyvin.

Opeteltiin merkkiä ja sitten tehtiin huonoin luoksetulo ikinä (aivopieru miulta, että otanko koiran sivulle vai eteen), liikkeestä seisominen (Sissi epävarmaili) ja liikkeestä maahanmeno (siinäkin epävarmaili, että oliko nyt seisominen vai mikä vai pitikö seurata). Pitäs alkaa treenailemaan, kun ajatuksissa siintelee jos joulukuussa osallistuisi ekaan  TOKO-kokeeseen.

Tänä iltana raunioille illan hämyyn etsimään ukkoja. Häiriöksi ja valoksi tehdään tulet. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.