Pitkästä aikaa..

Eipähän ole aikoihin tullut kirjoiteltua tähän blogiin (vaan tuohon toiseen aivan eri aiheesta, mikä löytyy profiilini kautta). Hiljaisuudesta huolimatta Sissin kanssa olen harrastanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Agilityssä on käyty viikottain ja meidän ryhmä on aivan mainio. En tarkoita siis että olemme kaikista parhaita ja asiat on hallussa, vaan ryhmässä on hyvä henki ja koirat ovat edenneet. Eilen oli tämän vuoden päätteeksi ryhmämme epikset (eli epäviralliset kisat). Radalla oli 17 estettä, kylläkin muutamia mitä ei oikeasti episten mölleissä olisi kuten kepit ja keinu. Ihanneaika oli 1 minuutti ja mie & Sissi taidettiin selvitä 53 sekuntiin (oltiin ryhmämme 3.paras). Sählättiin parin putken sisäänmenon kanssa. Yksi killeri radalla oli U-putki puomin alla, eli koiralla oli kolme mahdollisuutta suoritukseen. Kerranpa se sitten hujahti puomille, kun piti mennä putkeen. Lisäksi  Sissi meni keppeihin väärästä kohtaa sisään (vaikka teki hienosti sitten sen jälkeen alusta asti). Siinäpä virhepisteiden haalimiset. Ohjaukset suunnittelin mielestäni hyvin, käytännön toteutus meni pieleen :D

Flyball-treenit ovat jääneet aika vähälle ja loppujen lopuksi ei me lähdettykään viikonloppuna Voittaja & Winner-näyttelyyn. Oli muuta menoa ja olisi tullut kallis reissu, mutta lupasin päivystää puhelimen ääressä sunnuntai-aamuna, jos tulee meille tarvetta. Ja kivasti niillä oli mennytkin, vaikkei tullut voittoa kotiin. Paitsi pukukisan voitto! Joukkueesta kuva Leenan blogissa. Jee! \o/

"Tästäkö painan?"

Poing - kohti laatikkoa!

"Häh, mitä piti tehä?"

"Ei jaksa ajatella - liian rankkaa!"

Syksyn aikana tuli muutaman kerran käytyä Kaakon Noutajien kentälläkin puuhastelemassa ja viettämässä ulkoilupäivää . Myös Kaakon Noutajien mätsärissä tuli hommittua ja ei sitten Sissin kanssa osallistuttukaan koko kehään.

Kaakon Noutajien ulkoilipäivän väkeä

Sissillä ja Riinalla meno päällä
(etenkin kun Nea oli edellä kameran takana)

"Apua!"

Menetetty peli

"Ouh, minuun osui!"

Noutajalenkki, flyballia ja pieniä koiravauvoja

Rakuunamäeltä

Tänään käytiin Kaakon Noutajien Lappeenrannan ja Imatran aluetoimikuntien yhteisellä noutajalenkillä Himanmäen laavulla, tai meillä oli käytössä kota. Oli tosi kivaa, aurinko paistoi ja ihmisillä ja koirilla hyvä tahto :) Lenkki ei ollut hirmuinen (ensimmäisillä vauhti kyllä oli, hikeä pukkas kun oli varustautunut viileään hengailuun), mutta reitti oli kiva - ensin jossain maatilojen välissä ja suuren sänkipellon poikki, missä sitten monet koirat juoksivatkin irti, leikkivät ja irrottelivat. Päästettiinpä mekin Nean kanssa (paitsi Sabi-lapatossu oli kyllä koko ajan) ja hienosti pysyivät hallinnassa. Vähän jännäsin, jos Sissi keksii jonkin kanssa kinastella, vaikka se on hyvin hyvin harvinaista. Sieltä sitten metsikköjä pitkin takaisin laavulle ja makkaran syöntiin.

Muutamat ottivat vielä esine-etsintää ja jopa aika hankalilla esineillä (vettä täysi muovipullo, herkkutikut käärittynä kelmuun). Olisihan sitä Sissillä voinut taas koettaa, mutta jonoa oli kokeilemaan ja meillä alkoi vähitellen aika painaa päälle, nimittäin seuraavana kohteena flyball-treenit.

Kuvia tulee lenkiltä, kunhan Nealta taas saan (omaa en jaksanut mukaan raahata) :P





Flyball-treenit pidettiin taas Skinnarilan kentällä, mutta tällä kertaa päästiin kaukaloon aivan sisälle asti treenaamaan. Nyt oli kuulkaas hypyt ja laatikot ja virallisilla välimatkoilla! Hypyt meni Sissillä aika jees ja suoraan laatikolle, mutta sitten sille tuli täysi *TÖÖT* ja se kävi kurkkimassa laatikon taakse, raapimassa pintaa ja kaikkea älytöntä. Meinasi melkein hermo mennä ja muutaman kerran ärähdinkin sen hölmöilyille.
Hassua kun hypyt oli sillä tokaa kertaa ja meni niin hyvin ja torstain flyball-harkoissa ei laatikollakaan ollut mitään ongelmaa. Ensi kerralla sitten otan melkein pelkkää laatikkoa, jos ne herneet olisivat löytäneet kohilleen siellä tollerin päässä silloin.

Ai niin, joukkueilmoittauminen on lähtenyt ja me ollaan virallisesti varakoirana siellä. Ohessa linkki Leenan kuvaamaan ja muokkaamaan ;) Youtube-videoon meidän tämänpäiväisistä treeneistä - siinähän näette kuka tänään oli heikoin lenkki! Tästä pääset videoon!

Lopuksi käytiin Leenan luona kahveilla ja teellä, letuilla ja omenapiirakalla ja mikä suloisinta - paijaamassa Whoo Whan 8 vrk:n ikäisiä pentuja <3 Voi mitä möyriviä pöllyköitä ne vielä ovat!

Agilityäkin ollaan harrastettu, en vain muista mistä olen kirjoittanut ja mistä en. Keppejä, rengasta ja puomia ollaan tehty. Lyhyesti ja ytimekkäästi - kepit menee aika hyvin (osa verkkoja poistettu ja Sissi ei ole vielä kertaakaan hairahtunut pois), hyvällä rytmillä ja alkaa näemmä jo olemaan jonkinnäköistä lihasmuistiakin, sellaisella ilmeelläkin se ne menee. Ja alkaa olemaan aikamoinen vauhtikin!
Renkaalla vielä tarvitaan harjoitusta, Sissi yrittää mennä väärästä reiästä jos itse on samalla puolella estettä koiran kanssa (lähettämässä). Ja puomi menee vähän liian vauhdilla, kontaktia harjoitellaan.

Lopuksi muutama kuva vielä kuvaussessiolta Rakuunamäeltä.

Koira edustaa..

..ja omistaja edustaa

 

"Ouh, minuun osuu!"

BANZAI!

Korpikuusen kannon alla..

20.elokuuta alkoi sorsanmetsästys ja sinnehän sitä mekin tähdättiin. Sunnuntaina 19. päivä mentiin Pohjois-Karjalaan ja vajaa viikko eleltiin vanhempieni mökillä. Sissikin sai asustaa aivan upouudessa, tuliterässä koirien hirsimökissä. Ihmisten mökkiin ei koiria lasketa, kun useampikin ihminen on allerginen koirille ja kukin millekin karvanlaadulle, niin tasapuolisuuden vuoksi. :)

Sissi aloitti metsästysviikkonsa juoksuilla,  joten maanantaina vanhempi koirani Jesse joutui siirtymään sitten kotiin mökkielämän sijaan. Oli jo sellaista kosiskelua menossa, ettei viitsinyt ottaa minkäänlaisia riskejä, vaikka juoksut vasta olivatkin alussa.

Jessen ja ystäväni kanssa käytiin marssimassa vähän suolla  ja etsimässä lakkoja ja sieniä. Niinkuin olin jo olevinani hyvässä kunnossa (kepitkin jätin Lappeenrantaan), reippaana tyttönä hyppäsin kipeällä jalalla suo-ojan yli. Hetki "AAAA!!!"-huutoa ojanpientareella ja sitten matka jatkui. Miusta ja Jessestä otettiin muutama yhteiskuvakin. Lakkoja ei löytynyt, sieniä oli vaihtelevasti ja puolukat ja karpalot olivat kovaa vauhtia kypsymässä.

Sissi (ja välillä veljeni ja isänikin) oli urhoollisesti joka kerta miehen mukana sorsapassissa. Ja laihat oli saaliit, yhdet mokomat olivat syöttäneet koko kesän sorsia suolammella ja sinnehän ne sitten lensivät ja siellä lahdattiin (oli kuin sodassa olisi ollut, kun kuuntelin mökiltä).  Kaaveet (sorsan kuvat) ja itsensä naamiointi ovat vielä ymmärrettäviä, mutta mielestämme tuollainen touhu on aika kaukana oikeasta metsästyksestä.

Yhden kerran minäkin lähdin miesten ja Sissin mukaan veneellä katselemaan sorsia. (Eivät meinanneet edes suostua ottamaan minua pinkeissä kumppareissani! Sukupuolisyrjintää!) Oli keskipäivä, emmekä olettaneet mitään näkevämme ja saavamme. Mutta juuri oikean kerran lähdin mukaan, kun soudellessamme kaislikoilla isäntä sai sitten ammuttua telkän. Helkkarin sitkeä se oli kuolemaan!

Kun telkkä vihdoin maha taivasta kohden kellui vedessä, kaikki hamusteltiin Sissiä jotta se saadaan veteen. Sissi oli ihan hämillään "miksi kaikki haluaa miut?!". Laskettiin koira veteen ja käskettiin noutamaan. Sissi lähti kohti ja linnun kohdalla huomasi "ai prkl, täähän on vielä elossa! Enhän mie tämmöstä tuo!" Siinä se ui kolme kertaa lenkkiä telkän ympärillä ja kiersi kuin kissa kuumaa puuroa! Sitten se jo alkoi uimaan veneelle ja myö huidottiin se kääntymään takaisin. Onneksi tollerille riittää, kun sanoo ettei me oteta sitä veneeseen ennenkuin tuo linnun ;) Niinpä se lopuksi raahasi telkän siivestä veneelle ja saatiin molemmat veneeseen.
Sissi oli veneessä kiinnostunut linnusta, mutta sydän tai (huuhdeltu) kivipiira ei kelvannut prinsessalle kuitenkaan.

Eli ei mennyt aivan oppikirjan mukaan tuo noutaminen, mutta tärkeintä että homma kuitenkin toimii jollain lailla ja lintu tulee ehjänä ohjaajalle! Ollaan me kuitenkin ylpeitä Sissistä!! Harmi että kamerasta juuri loppui akku, kun lintu saatiin ja ehdin saada vain muutaman otoksen ja niistäkin valtaosa tärähtäneitä.

Torstaina Sissillä olikin aamupäivällä ohjelmassa käynti eläinlääkärille. Sissi sai vihdoinkin sirun (laittaessa jonkin verran sätkyili, olihan neula aika järkyttävän iso) ja uusittiin rabies-rokotus (mikä ei tuntunut enää missään sirutuksen jälkeen). Eläinlääkärin, joka oli aika nuori, kanssa sitten pohdittiin että mitäs siihen rekisteröintijuttuun tarvitsikaan eläinlääkärin kirjoittaa. Saatiin jonkinnäköinen lappu aikaiseksi ja nyt se odottaa, että saisin aikaiseksi täytellä paperit ja lähettää Kennelliittoon.

Eläinlääkärireissun jälkeen käytiinkin mummon luona kyläilemässä ja Sissi sai hyvitykset pistoksista, kun se sai hetken leikkiä kompostia ja syödä ruoan jätteet :D Sirutuksesta tuli myös vuorokauden uintikielto, joten Sissillä päättyi myös siltä viikolta metsästys. Taisi isäntäkin olla aika väsynyt jokaisesta aamu- ja iltalennosta, joten hänkin jäi hyvillä mielin illalla korttia pelaamaan mökkiin.

Perjantaina vaihdettiinkin kaupunkielämään ja ensimmäinen asia kaupungissa hoidettavaa, oli hankkia Sissille taas vaihteeksi uudet juoksuhousut. En tietenkään ollut tajunnut pakata yhtiäkään pöksyjä, vaikka juoksuja oltiin odoteltu jo kuukausitolkulla. Niinpä Sissi sai neljännet pikkupöksyt, hurtan mustat pöksyt punaisilla reunuksilla. Muuten kivat, mutta nauha luistaa lukosta niin, että monena aamuna Sissi oli ilman housuja. Itse se ei niitä riisumalla riisu koskaan, vaikkei se niistä pidäkään. Ekan yötä Sissi oli hoidossa australianterrieri-kaverinsa Epun luona, kun me ihmiset käytiin humputtelemassa.

Sunnuntai-aamuna ennen lähtöä käytiin aamupala-piknikillä Joensuun Vapaudenpuistossa ja sitten oltiin raggareita ja menimme vielä katselemaan torikirppiksen meininkiä. Sissillehän teki hyvää kulkea ihmisvilinässä ja olin aika ylpeä sen hienosta käytöksestä, vanha city-kettu. Toriaikaanhan koiria ei saisi torille viedä, mutta kaverit sanoivat siellä liikkuneen montakin koiraa, niin rohkaistuimme olemaan pahiksia.

Sissistä kysyttiin taas pariinkin otteeseen, että onko se pentu, kun se on noin vilkas ja kasvaako se vielä. Rotua kyseltiin myös ja tehtiin pari pikkutyttöäkin onnellisiksi, kun saivat rapsuttaa Sissiä. Tuli taas tehtyä tolleria tutummaksi maailman kartalle!!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä viikolla agilityt jäivät välistä ehdottoman juoksu-kiellon ansiosta, mutta torstaina kävimme treenaamassa flyballia ja tokoa Skinnarilan koulun kentällä ja kaukalon viereisellä  tekonurmimatolla torstaina.

Nimittäin, Voittaja-näyttelyssä järjestetään Royal Canin Flyball Voittaja 2012-kilpailu, jossa on kaksi luokkaa; "iloiset harrastajat" ja "tosikisaajat". Lisäksi parhaisiin joukkueasuihin pukeutuneet ohjaajat palkitaan. Mie oon Sissin kanssa luvannut varakoiraksi lähteä, mutta niinpä miun pitää kyllä pistää vauhtia tuohon rekisteröimis hommeliin.

Flyball-treeneissä harjoiteltiin laatikon painamista ja pallon noutoa ja palauttamista joukkueena eli heti peräkkäin. Laatikon painaminen meni Sissillä tällä kertaa paremmin, kun se ei painanut ylös vaan alas ja vähän sivuun, että jatkossa olisi jotain mahdollisuuksia saada se pallokin napattua, kun se ei osu rintaan. Noutamisessa Sissi oli vetelä, minkä nyt pistän vähän juoksujen piikkiin. Luulis nyt noutajan palloa osaavan hakea ja kyllähän se osaa!

Tokot meni päin honkia, kun en ollut mitään ehtinyt ajatella mitä ottaisin ja edellisistä tokoiluista on varmaan kuukausi, ellei kaksi. Otettiin paikka-istumista muiden kaverina, ja Sissi kerran meni maahan (liikaa paikkamakuuta harjoiteltu Nean seurassa? :D). Sitten otettiin yli kolmen minuutin paikkamakuu, jossa kävin kerran palkkaamassa Sissin 1,5 minuutin paikkeilla, kun näytti että se jotain meinaa tehdä. Se meni hyvin.

Opeteltiin merkkiä ja sitten tehtiin huonoin luoksetulo ikinä (aivopieru miulta, että otanko koiran sivulle vai eteen), liikkeestä seisominen (Sissi epävarmaili) ja liikkeestä maahanmeno (siinäkin epävarmaili, että oliko nyt seisominen vai mikä vai pitikö seurata). Pitäs alkaa treenailemaan, kun ajatuksissa siintelee jos joulukuussa osallistuisi ekaan  TOKO-kokeeseen.

Tänä iltana raunioille illan hämyyn etsimään ukkoja. Häiriöksi ja valoksi tehdään tulet. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Sissi on murmelipossu

Moi.
On jäänyt vähän heikoille tää päivittely, kun on vieraita riittänyt viime viikollakin joka päivälle. Eli vilinää on riittänyt ja Sissi on jäänyt vähän paitsioon. Huomiota se on kuitenkin saanut rapsuttelujen muodossa. Viikonloppuna sitten itse kävimme Hamina Tattoossa ja Verlassa Keski-aika -tapahtumassa, jolloinka Sissi oli yökylässä Nean hellässä huomassa ja Nea kätevästi hoitikin viikon lenkitykset parin päivän aikana, kiitos siitä! :D

Tänään oli taas agilityä - keppejä ja puomin pätkää harjoiteltiin edelleen. Puomi ei mennyt tällä kertaa Sissillä kovinkaan hyvin, jotenkin touhotteli menemään, mutta vastaavasti kepit menivät aivan loistavasti! Olin niiin, niin tyytyväinen Sissiin. Se on selvästikin pohtinut koko viikon, että mitä sen pitää siellä kepeillä tehdä! :D Pystyttiin Sissin kanssa jo menemään yhdessä esteelle ja siinä se pujotteli ne kepit (ohjurit siis ovat kyllä käytössä, ei me vielä niiin hyviä olla ;P ). Alussa olisko jonkun kerran  alittanut/ylittänyt ohjurit, mutta kun ei sitä herkkua tullut, niin alkoi aivoissa raksuttamaan <3
Välillä sai tehdä itsenäistä hyppyä, myö käytiin kahdesti hypyllä, eka oli 50 cm ja toisen kerran hämäsin ja laitoin 60 cm - yli meni :D

Ja tänään juuri mietiskeltiin, että kuinka meille on sattunut mainiot kouluttajat meidän agi-kurssille! Luottavat siihen, että kukin tuntee koiransa ja käyttää omia koulutusmetodejaan, vinkkejä ja neuvoja antavat kyllä tarvittaessa, mutteivät tuputa. Eli jos H & L lukee tätä, niin kiitokset vaan sinnekin ;)

Loppukevennykseksi vielä reilun viikon takaiset flyball- ja esineruutu -kuvat.

Flyball-"laatikon" painamisen opettelua.
Sissi vaan painaa liian ylös.

Tennispallo ei ole nykyään lempinoudettavia, mutta tulee se jotenkuten.

Esineruudun Sissi oivalsi paremmin kuin oletin. Myssyt ja
mössykät on kivoja kannettavia.

Herra Hakkarainen - kävelee unissaan? :D