Epiksien medi-mölli

Kellä herkut, niin sitä kannattaa totella

8.4.2013 maanantaina oli agilitytreenien paikalla Lappeenrannan agilityurheilijoiden epäviralliset agilitykisat (miehelle koitin selittää että on Lau:n omat epikset ja Sissi on medi-mölli :D).

 Itse en päässyt osallistumaan Sissin kanssa, kun kroppa ei anna enää juosta, mutta asia ratkesi niin että Nea ohjasi Sissiä, sillä Nean oma koira Riina vietti vielä toipilasaikaa agilitystä.

Sissi ilmoitettiin mölli-luokkaan medi-radalle, koska edellisenä perjantaina sitä vielä mittailtiin Leenan kanssa Sissiä (Sissi oli harjoittelemassa yhteistyötä Nean kanssa) ja yllättäen se olikin ihan heittämällä medi-kokoa :-o Mitä ihmettä? Mutta hyvinkin voi olla, että kun se on laihtunut agilityn aloittamis-ajasta aika paljonkin, että rasvat on kadonneet sä'än kohdalta (ja muualtakin) :D Täytyy pyytää sitten tuomaria mittaamaan, kunhan on joskus virallisten kisojen aika.

Nean ja Sissin suorituksesta on vain video, jota mie onneton en saa kamerasta koneelle! En tiedä onko vika kamerassa, koneessa vai käyttäjässä - veikkaan vahvasti sitä viimeisintä! :D Tunnelma-kuvia kuitenkin odotteluajalta.

Rata meni aika kivasti siihen asti, kunnes piti puomilta mennä puomin alla olevaan putkeen. Sissi tökki ja oli sitä mieltä, että varminta on mennä ottamaan puomin kontakti uudestaan :'D En muista, tekikö se sen vielä montakin kertaa. Lopulta homma meni putkeen ja rata jatkui. A:n jälkeen oli hyppy pyörityksiä, niin Sissi kävi  sitten siinäkin välissä töröttämässä A:n kontaktilla. *huoh* Loppurata menikin sitten edelleen hyvin ja neljästä medi-koirakosta Nea ja Sissi sijoittuivat toisiksi! Ei hassummin :) Tuomari oli sanonut Sissistä että "ihana vauva". Nea oli vaan vastannut "Öö.. On tää jo 3-vuotias." Niinpä niin, töhöttäjä tolleri.

Lähtökuopissa

Mutta nyt ainakin tietää, että palkkaan enää kontaktille silloin kun olen pyytänyt ja sinne ei saa enää rynnätä ominpäin "vapaallakaan hötkytessä". Ja lisää haltuunottoa kesken radan.

Tiistaina lähdin myös pitkästä aikaa Kaakon Noutajien kenttäkoulutukseen. Mentiin toko-ryhmään, jossa harjoiteltiin jääviä (ihan unohduksissa!!) ja tunnistusnoutoa. Päästiin jopa niin pitkälle, että se hajustettu palikka oli kasan vieressä ja sieltähän se tuli tosi kivasti ilman epäröintejä miulle. Tosin välillä Sissillä oli sikari-ote (palikka pitkittäin suussa), mutta periaatteessa se ei ole mitenkään hylkäävää. Oli myös noutoa kapulalla. Metallia Sissi ei suostunut ottamaan, joten sen kapulan kanssa lähinä leikittiin, mutta puukapulalla tehtiin sitten kunnon noutoa eteen asti ja se meni hyvin. Välillä Sissi meinasi varastaa, mutta koira ruotuun eikä päästä hakemaan. 

Viime perjantaina  käytiin hallilla ottamassa jopa tokoa. Otettiin paikkamakuuta ja -istumista ja nekin oli vähän unohduksissa (miksei muka voi tulla miun perään tai mennä leikkimään vieressä olevan Riinan kanssa?). Lisäksi myös merkkiä (Sissi jäi merkin sivuun.. :/ ) ja hyppyä, jossa Sissi oli aivan hämillään että nyt pitäisikin jäädä seisomaan sinne taakse. Este kuitenkin oli agilityn hyppy, joten ei ihmekään jos pienen koiran pää menee sekaisin.

Sunnuntaina käytiin Sissin kanssa esittelemässä työkaverille ja hänen perheelleen, millainen on tolleri. Heillä on kova koirakuume, rotu ollut vähän hakusessa, mutta yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi noussut novascotiannoutaja. Heiteltiin tunti frisbeetä heidän takapihallaan, juteltiin samalla. Saivat myös teetättää temppuja Sissillä. Sitten kahviteltiin kahdestaan työkaverin kanssa, koska Sissillä oli kyllä kokoajan seuranpitäjiä ja oli oltava valokuvauksen kohteena. Oli illalla väsynyt koira ja työkaverin perheen koirakuume kasvanut uusiin sfääreihin. :)

Tänään mennään vielä kevään viimeiselle Kaakon Noutajien kenttä-kerralle, kun luvassa on mm. flyballia. Katsotaan, muistaako Sissi enää siitäkään mitään.

Odotellessa piti kiljua, varsinkin kelpieille

Maatalousnäyttelyn palkintosika?

"suloinen vauva"

 Käytiin eilen hakemassa avaimet meidän uuteen asuntoon - omakotitaloon Saimaanharjulla. Vietiin ensimmäinen pikku-kuorma ja ajattelin, että otetaan myös Sissi tutustumaan uuteen kotiin ettei tule ihan taas järkytyksenä muutto koira-paralle. Lappeenrantaan muutettuammehan Sissi oli jopa verisellä ripulilla melkein viikon, joten on se aika herkkis-tapaus.

Ja palkintopallilla! 

Sissi haisteli innoissaan pihaa ja kävi jo merkkaamassa sen omakseen  kasalla kakkaa.
Sisällä nenä kävi hullun lailla ja se juoksi kaikki huoneet läpi. Yläkertaan on jyrkät portaat, joita Sissi kiipesi puoleen väliin kunnes keksi, että sitä pelottaa. Koiraa, joka syksyllä kiipesi tikkaita pitkin hirvitorniin. Yläkerta käytiin läpi yhtä tiukasti, mutta alaspäin ei Sissi suostunut tulemaan ensimmäistä porrasta pidemmälle.

Pihalla ajattelin aidata yhden sivustan talon nurkalta, mistä helposti livahtaa tielle, jossa ajetaan aika kovaa. Sissihän viettää aikaa varmaan pihalla vain meidän ollessa ulkona myös, niin en näe tarpeelliseksi (lue: ei ole rahaa) aidata koko pihaa. Ainakin nyt tuntuu siltä.

Tiistain tokotus

Tiistaina tuli otettua sentään tokosessio itsenäisesti lähikentällä. Älkää välittäkö ohjaajan loistavasta tyylitajusta. Osa liikkeistä meni jees, muttaa jäävät on unohtuneet koiralta ja ne pitää alkaa taas alusta. Paikkamakuussa saatiin häiriölenkkeilijä ja seuraamisessa meni häiriökoiria. Liikkeiden välillä tuli rentouduttua hetkiseksi palloillen.

Muuten oon ollut kauhean huono koiranomistaja enkä oo antanut tarpeeks virikettä koiralle.

Paitsi lauantaina käytiin pimeän raunio-treeneissä! Sissi oli vika, kun sillä oli edelleen juoksut, ettei sotke muiden koirien ajatuksia. Niinpä Sissillä oli pimeintä, mutta hyvin se etsi ja löysi. Ensin otettiin haukutusta ennen suoritusta ja haukku alkoikin jo irrota hyvin. Sitten kaks ukkoa piiloon. Kun koira löysi ukon, niin se sai pienen palkan ja sitten Sissiä haukuttivt ja siitä sitten enemmän palkkaa. Olin niin onnellinen, kun Sissi oli miun mielestä niin loistava!

Juoksuun, mars mars.

Hyvä tyttö!

"Ei tää nyt menny ihan niinkuin piti"

Hullu koira

Reipas luoksetulo. Suoraan sivulle - kun tajusin pyytää.

 

Ai niin, tuli lupauduttua talkoolaiseksi rauniokokeeseen, kun en nyt mennyt sinne Kaakon Noutajien leirillekään. Mutta oon mie nyt sen verta siellä treenannutkin, että ehkä minäkin kannan korteni kekoon niin ei nämä aktiivi-LPKY:läiset ala heti katsomaan kieroon (kun siellä tuntuu välillä sellaista olevan)...

Korpikuusen kannon alla..

20.elokuuta alkoi sorsanmetsästys ja sinnehän sitä mekin tähdättiin. Sunnuntaina 19. päivä mentiin Pohjois-Karjalaan ja vajaa viikko eleltiin vanhempieni mökillä. Sissikin sai asustaa aivan upouudessa, tuliterässä koirien hirsimökissä. Ihmisten mökkiin ei koiria lasketa, kun useampikin ihminen on allerginen koirille ja kukin millekin karvanlaadulle, niin tasapuolisuuden vuoksi. :)

Sissi aloitti metsästysviikkonsa juoksuilla,  joten maanantaina vanhempi koirani Jesse joutui siirtymään sitten kotiin mökkielämän sijaan. Oli jo sellaista kosiskelua menossa, ettei viitsinyt ottaa minkäänlaisia riskejä, vaikka juoksut vasta olivatkin alussa.

Jessen ja ystäväni kanssa käytiin marssimassa vähän suolla  ja etsimässä lakkoja ja sieniä. Niinkuin olin jo olevinani hyvässä kunnossa (kepitkin jätin Lappeenrantaan), reippaana tyttönä hyppäsin kipeällä jalalla suo-ojan yli. Hetki "AAAA!!!"-huutoa ojanpientareella ja sitten matka jatkui. Miusta ja Jessestä otettiin muutama yhteiskuvakin. Lakkoja ei löytynyt, sieniä oli vaihtelevasti ja puolukat ja karpalot olivat kovaa vauhtia kypsymässä.

Sissi (ja välillä veljeni ja isänikin) oli urhoollisesti joka kerta miehen mukana sorsapassissa. Ja laihat oli saaliit, yhdet mokomat olivat syöttäneet koko kesän sorsia suolammella ja sinnehän ne sitten lensivät ja siellä lahdattiin (oli kuin sodassa olisi ollut, kun kuuntelin mökiltä).  Kaaveet (sorsan kuvat) ja itsensä naamiointi ovat vielä ymmärrettäviä, mutta mielestämme tuollainen touhu on aika kaukana oikeasta metsästyksestä.

Yhden kerran minäkin lähdin miesten ja Sissin mukaan veneellä katselemaan sorsia. (Eivät meinanneet edes suostua ottamaan minua pinkeissä kumppareissani! Sukupuolisyrjintää!) Oli keskipäivä, emmekä olettaneet mitään näkevämme ja saavamme. Mutta juuri oikean kerran lähdin mukaan, kun soudellessamme kaislikoilla isäntä sai sitten ammuttua telkän. Helkkarin sitkeä se oli kuolemaan!

Kun telkkä vihdoin maha taivasta kohden kellui vedessä, kaikki hamusteltiin Sissiä jotta se saadaan veteen. Sissi oli ihan hämillään "miksi kaikki haluaa miut?!". Laskettiin koira veteen ja käskettiin noutamaan. Sissi lähti kohti ja linnun kohdalla huomasi "ai prkl, täähän on vielä elossa! Enhän mie tämmöstä tuo!" Siinä se ui kolme kertaa lenkkiä telkän ympärillä ja kiersi kuin kissa kuumaa puuroa! Sitten se jo alkoi uimaan veneelle ja myö huidottiin se kääntymään takaisin. Onneksi tollerille riittää, kun sanoo ettei me oteta sitä veneeseen ennenkuin tuo linnun ;) Niinpä se lopuksi raahasi telkän siivestä veneelle ja saatiin molemmat veneeseen.
Sissi oli veneessä kiinnostunut linnusta, mutta sydän tai (huuhdeltu) kivipiira ei kelvannut prinsessalle kuitenkaan.

Eli ei mennyt aivan oppikirjan mukaan tuo noutaminen, mutta tärkeintä että homma kuitenkin toimii jollain lailla ja lintu tulee ehjänä ohjaajalle! Ollaan me kuitenkin ylpeitä Sissistä!! Harmi että kamerasta juuri loppui akku, kun lintu saatiin ja ehdin saada vain muutaman otoksen ja niistäkin valtaosa tärähtäneitä.

Torstaina Sissillä olikin aamupäivällä ohjelmassa käynti eläinlääkärille. Sissi sai vihdoinkin sirun (laittaessa jonkin verran sätkyili, olihan neula aika järkyttävän iso) ja uusittiin rabies-rokotus (mikä ei tuntunut enää missään sirutuksen jälkeen). Eläinlääkärin, joka oli aika nuori, kanssa sitten pohdittiin että mitäs siihen rekisteröintijuttuun tarvitsikaan eläinlääkärin kirjoittaa. Saatiin jonkinnäköinen lappu aikaiseksi ja nyt se odottaa, että saisin aikaiseksi täytellä paperit ja lähettää Kennelliittoon.

Eläinlääkärireissun jälkeen käytiinkin mummon luona kyläilemässä ja Sissi sai hyvitykset pistoksista, kun se sai hetken leikkiä kompostia ja syödä ruoan jätteet :D Sirutuksesta tuli myös vuorokauden uintikielto, joten Sissillä päättyi myös siltä viikolta metsästys. Taisi isäntäkin olla aika väsynyt jokaisesta aamu- ja iltalennosta, joten hänkin jäi hyvillä mielin illalla korttia pelaamaan mökkiin.

Perjantaina vaihdettiinkin kaupunkielämään ja ensimmäinen asia kaupungissa hoidettavaa, oli hankkia Sissille taas vaihteeksi uudet juoksuhousut. En tietenkään ollut tajunnut pakata yhtiäkään pöksyjä, vaikka juoksuja oltiin odoteltu jo kuukausitolkulla. Niinpä Sissi sai neljännet pikkupöksyt, hurtan mustat pöksyt punaisilla reunuksilla. Muuten kivat, mutta nauha luistaa lukosta niin, että monena aamuna Sissi oli ilman housuja. Itse se ei niitä riisumalla riisu koskaan, vaikkei se niistä pidäkään. Ekan yötä Sissi oli hoidossa australianterrieri-kaverinsa Epun luona, kun me ihmiset käytiin humputtelemassa.

Sunnuntai-aamuna ennen lähtöä käytiin aamupala-piknikillä Joensuun Vapaudenpuistossa ja sitten oltiin raggareita ja menimme vielä katselemaan torikirppiksen meininkiä. Sissillehän teki hyvää kulkea ihmisvilinässä ja olin aika ylpeä sen hienosta käytöksestä, vanha city-kettu. Toriaikaanhan koiria ei saisi torille viedä, mutta kaverit sanoivat siellä liikkuneen montakin koiraa, niin rohkaistuimme olemaan pahiksia.

Sissistä kysyttiin taas pariinkin otteeseen, että onko se pentu, kun se on noin vilkas ja kasvaako se vielä. Rotua kyseltiin myös ja tehtiin pari pikkutyttöäkin onnellisiksi, kun saivat rapsuttaa Sissiä. Tuli taas tehtyä tolleria tutummaksi maailman kartalle!!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä viikolla agilityt jäivät välistä ehdottoman juoksu-kiellon ansiosta, mutta torstaina kävimme treenaamassa flyballia ja tokoa Skinnarilan koulun kentällä ja kaukalon viereisellä  tekonurmimatolla torstaina.

Nimittäin, Voittaja-näyttelyssä järjestetään Royal Canin Flyball Voittaja 2012-kilpailu, jossa on kaksi luokkaa; "iloiset harrastajat" ja "tosikisaajat". Lisäksi parhaisiin joukkueasuihin pukeutuneet ohjaajat palkitaan. Mie oon Sissin kanssa luvannut varakoiraksi lähteä, mutta niinpä miun pitää kyllä pistää vauhtia tuohon rekisteröimis hommeliin.

Flyball-treeneissä harjoiteltiin laatikon painamista ja pallon noutoa ja palauttamista joukkueena eli heti peräkkäin. Laatikon painaminen meni Sissillä tällä kertaa paremmin, kun se ei painanut ylös vaan alas ja vähän sivuun, että jatkossa olisi jotain mahdollisuuksia saada se pallokin napattua, kun se ei osu rintaan. Noutamisessa Sissi oli vetelä, minkä nyt pistän vähän juoksujen piikkiin. Luulis nyt noutajan palloa osaavan hakea ja kyllähän se osaa!

Tokot meni päin honkia, kun en ollut mitään ehtinyt ajatella mitä ottaisin ja edellisistä tokoiluista on varmaan kuukausi, ellei kaksi. Otettiin paikka-istumista muiden kaverina, ja Sissi kerran meni maahan (liikaa paikkamakuuta harjoiteltu Nean seurassa? :D). Sitten otettiin yli kolmen minuutin paikkamakuu, jossa kävin kerran palkkaamassa Sissin 1,5 minuutin paikkeilla, kun näytti että se jotain meinaa tehdä. Se meni hyvin.

Opeteltiin merkkiä ja sitten tehtiin huonoin luoksetulo ikinä (aivopieru miulta, että otanko koiran sivulle vai eteen), liikkeestä seisominen (Sissi epävarmaili) ja liikkeestä maahanmeno (siinäkin epävarmaili, että oliko nyt seisominen vai mikä vai pitikö seurata). Pitäs alkaa treenailemaan, kun ajatuksissa siintelee jos joulukuussa osallistuisi ekaan  TOKO-kokeeseen.

Tänä iltana raunioille illan hämyyn etsimään ukkoja. Häiriöksi ja valoksi tehdään tulet. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Pientä tottelevaisuutta, koiran retkeily -linkkejä ja onnellisuushaaste

Syysmäisessä säässä tänään ulkoiltiin Nean ja koirien kanssa. Sissin kanssa tehtiin myös pitkästä aikaa jotain järkevää (eli pientä treeniä). Toko-juttuja ei olla otettu varmaan viikkoon, pariin.

Ensin otin luoksetulon ja tässä tajuttiin, että mahdollista toko-koetta ajatellen, miun pitää päättää haluanko koiran eteeni vai sivulle. Kummatkin toki onnistuu, mutta millä käskyllä sitten teen mitäkin. Pähkäilyn tuloksena kuitenkin, että koira tulisi eteen istumaan "tänne"-käskyllä. Ja se käsky pitää jättää pois "missä sinä oikein luuraat, tulehan tännepäin"-tilanteissa lenkillä ja käyttää vaikka siinä "tule" tai "mennään". Täytyy varmaan informoida miestäkin moisesta.

Sitten otettiin juuri semmoista höntsäilystä lähelle tuloa, kun Sissillä on viimeaikoina ollut hieman valikoiva kuulo, mikä on meinannut aiheuttaa hieman noloja tilanteita. Tänään sitten menikin hienosti harjoitus ja sitten olikin treenin jälkeen taas aito ja oikea tilanne, kun rannan liepeillä kulki mies kahden koiran kanssa ja Sissi oli irti. Hyvin pysyi.

Sitten myös vähän seuraamista ilman hihnaa, ensin jatkuvasti tiukasti vasemmalle kaartaen. Imutin herkulla ja hyvin meni, kunhan vain itse saisi pidettyä kätensä tarpeeksi matalalla. Vitsi kun on pikkukoira ;)
Sitten katsottiin kuinka menee täyskäännös, niin takaanihan se kiertää. Ensin vähän löysästi, mutta sitten uudestaan käännöksessä käskyn antamalla ja herkulla houkutellen oli huomattavasti tiiviimpi käännös takana.

Lopuksi myös paikkamakuu-treeniä Sissille ja Riinalle. Ekan kerran jäi vinoon, mutta toisilla toistoilla suoraan vähän avustettuna. Laitettiin koirat tällä kertaa aika lähelle tietä ja kävelytietä, nenät sinne päin ja saatiin kerran hyvä häiriökin, kun pyöräilijäkin sattui menemään meidän ja koirien ohi. Ja hienosti pysyivät. Onnistunut pikku treeni.

Sitten tänään jotenkin eksyin parille sivustolle, missä on koiran kanssa retkeilystä. Edelleen meillä on miehen kanssa haaveena lähteä Lappiin vaeltamaan joku kerta, ollut haaveena jo 6 vuotta. Hyvä kirja, jonka ostin aiheeseen liittyen, on Retkeily koiran kanssa, kirjoittaja Minna Toivola.

Oikein kattava nettiartikkeli on myös osoitteessa http://www.lumirae.net/reppujupisee/retkikoira.html sekä lyhyesti ja ytimekkäästi http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/retkensuunnittelu/koirankanssaretkelle/Sivut/Default.aspx . Ja mielenkiintoinen vaellus-harrastajan blogi, joka pääsi omiin kirjanmerkkeihini. Yksi päivitys myös koiran kanssa vaeltamisesta noista viimeisimmistä.

Loppukevennykseksi Nean jo melkein 2kk sitten heittämä haaste:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)

* Oma perhe, eli mies ja Sissi. Ne ovat vain niin rakkaita, ei voi mitään ;) !
* Koiraharrastukset ja koiran (ja koiraihmisten) kanssa touhuilu. Sitä on saanut jo monta ystävää koiran kautta ja on mukava lähteä milloin mihinkin juttuun, välillä jopa ilman koiraa (talkoolaisena)
* Muutenkin mahtavat ystävät, joiden kanssa voi jakaa kaiken. Ystäviä koko tähän astisen elämän varrelta, nuoria ja vanhempia, ystäviä jo 17 vuoden ajan, ystäviä vasta vuoden ajan. Kaikki ne mahtavat tyypit, joita on kiva nähdä aina!
* Moottoripyöräily ja se vapauden tunne, kun sillä huristelee menemään pitkin maanteitä ja asfaltoituja pikkuteitä. Tuoksut nenässä, auringonpaiste <3 Vielä kun kokoontumisiin pääsisi!
* Työporukka Skinnarilassa. Niin mahtavia tyyppejä, rentoja, ei nipottajia. Hyvä yhteishenki, toisista ei puhuta pahaa. Toisia autetaan, konkarit "kouluttavat" tulokkaita. Tämä ei ole itsestäänselvyys, ainakaan näin naisvaltaisella alalla.
* Haaveilu. Sitä on niin paljon mitä elämältään haluaa.
* Myös työ itsessään, vaikka välillä pinna onkin kireällä. On ne pikku mussukat vaan kuitenkin niin suloisia! Ja plussaa myös nämä luonnoliset "lasten suusta"-jutut, kuten jouluna "me odotamme Jeesusta, se liekkiin leimahtaa".
* Oikeat VAPAApäivät, kun saan nukkua vaikka 12 asti, höntsäilen koiran kanssa rannassa, istuskelen keittiöjakkaralla ikkunan ääressä syömässä aamupalaa, en siivoa vaikka tarvetta olisi.
* Juuret Pohjois-Karjalassa. Siellä on myös vanhemmat ja mummo ja mummi (sekä  mullan alla muita sukulaisia). Pohjois-karjalaisuudestani olen ylpeä; ruoat, sanat ja sanonnat, joilla on kiva hämmentää paikallisia :D Comeback sinne joskus.
* Luonto! Sitä onneksi osaa arvostaa. Luonnon äänet ja tuoksut ja kuinka eri vuodenajat näkyvät luonnossa. Haaveenani on joskus opiskella eräoppaaksi ja tehdä sitä työtä.

Haistattelen Eeviksen ja Maisan, kun en paljonkaan bloggaajia tiiä.
Paitsi ei Herra R:nkään blogissa tätä ole vielä näkynyt ;)

Vesileikkejä ja inasen tokoilua

Kyllä sitä on taas hyvä ollut losailla vedessä näin lämpimillä säillä! Itsekin jopa uskaltauduin heittämään talviturkin torstaina, kun oltiin Jennin & Rommin ja Nean, Riinan & Sabin kanssa Taipalsaaren Konstussa. Oli kyllä turkasen kuuma päivä!

Tänään Sissi uikin naapurin patacollie-mummukan, Daisyn kanssa. Sissi ja Daisy ovat tavanneet kerran nenätysten pihalla, muuten Sissi on vaan "huudellut" parvekkeelta. Daisy tulikin emäntänsä kanssa samaan rantaan, kun Sissi oli uimassa. Sissi näytti ihan pöhköltä kun se yritti vaania uidessaan :'D Siinä ne koirulit sitten pitkän aikaa kilvan hakivat palloa ja keppiä, kun Daisyn omistajakin oli uimassa.

Uimisen jälkeen mentiinkin Sissin kanssa taas läheiselle hiekkakenttäparkkikselle (sanahirviö) ottamaan taas vähän seuraamista ja liikkeestä maahan menoa ja liikkeestä seisomista.
Seuraaminen meni aika hyvin; kontakti ok, pysyi lähellä, napakat liikkeet.
Liikkeestä maahan Sissi jää hyvin, jostain syystä se kyllä jää vähän vinoon...? Mutta hyvin pysyy paikallaan. Maahanmeno ei ole terävää, joskus menee puolittain istumisen kautta eli peppua eka maahan. Mutta ei se onneksi maleksimaan jää.
Liikkeestä seisomaan jääminen on vähiten tehty juttu ja siinä aloitimme aika alusta. Eli Sissi seurasi ja käsky "seiso" ja käsimerkki ja pysähdyttiin yhdessä. Tätä tein pari kertaa ja sitten sen verran otin lisää että jätin sen sitten siihen paikalleen seisomaan ja kävin ottamassa ne askeleet ja palasin. Kyllä mie uskon, että muutamien treenien jälkeen se alkaa jäädä päähän ja ei tarvitse sitä paikkaa sinne sanoa. :)

Kohta lähdetään Nean ja ruhveleitten kanssa iltalenkille :)

Agility, rauniot ja tokoilua

Siinäpä jo otsikossa - paljon olisi aiheita, joista kirjoittaa. No aloitetaan maanantain agilitystä..

Matkalla agi-hallille jo haukottelin miljoonasti ja oma vire oli aika heikko. Olimme ulkokentällä ja jakaannuimme taas samoihin porukoihin kuin edellisilläkin kerroilla. Mentiin eka putkelle ja siellä mie olin vähän nukuksissa. Koira juoksenteli muutamaan otteeseen ohi, mutta enemmänhän niitä onnistumisia oli. Aloitettiin U-mallisesta putkesta ja lopuksi se vaihdettiin loivaan S-putkeen.

Toisena oli uusi este, muuri. Sen Sissi jo hoksasikin heti ja muutaman kerran jälkeen sain sen irtaantumaan esteelle yksinään. Yhtään kertaa ei kiertänyt eikä ottanut tukea esteestä, mitä jännäsin.

Nea sai sitten miut houkuteltua sinne raunioillekin tiistaina. (Löysin yhden blogin googlettamalla, missä on hyviä kuvia alueelta. 3.kuva on harjoittelualeelta, tuolla perällä olevissa kasoissa pyörittiin!) Paikalle tuli tosi paljon koirakoita (varmaan 10 koiraa), kuulema harvinaisen paljon.  Kaikki ihmiset olivat tosi mukavia ja avoimia ja helppo oli olla kun siellä oli vielä Nea ja Jennikin.

Sissin vuoro oli aika pian ja tehtiin namirinkiä, millä ilmeisesti aina aloitetaan uusien koirien kanssa. Eli ihmiset menivät istumaan eri puolille raunioita ja kaikilla oli herkkua. Vuorotellen ihmiset kutsuivat Sissiä ja sitten antoivat herkkua. Tässä harjoituksessa nähtiin, kuinka Sissi liikkuu kasoilla ja sitten sosiaalisuutta ihmisiä kohtaan. Ja Sissihän RAKASTI kaikkia - kaikki halusivat sen luokseen ja antoivat herkkuja ja rapsutuksia!!

Seuraavaksi tehtiin peräänajo ja ukkeliksi meille rupesi Jenni, joka juoksi sitten aika lähelle ja näkyvään piiloon ja teki sieltä vielä haamun, eli kurkkasi sieltä piilosta niin että koira näkee. Sissihän lähti kuin hauki rannasta, sinne minne Jenni meni. Eka se oli ollut että "HÄH? Tännehän se meni!" ja sitten se hoksasi katsoa alas renkaaseen ja *tadaa*!
Sitten tehtiin toinen peräänajo vielä Haukkulaakson vanhalle saunalle eri "ukolla" ja suoraan se Sissi sinnekin painatteli. Siihe oli hyvä lopettaa ja viedä koira autoon Riinan seuraksi.

Saimme kaikki koirat käytyä läpi n. 2½ tuntiin ja lopuksi vielä kokeiltiin niitä ketteryysesteitä; keinua, tikkaita, putkea ja siltaa, joka huojuu kahden putken pätkän päällä. Käveltiin myös kattopelleillä ja metalliverkoilla ja Sissistä oli ällöttävämpää vesi niiden päällä, kuin niistä lähtevä ääni. :D
Kyllä miusta tuntuu että tiistait tulee vietettyä siellä kaivon- ja traktorinrenkaissa etanoiden ja hämähäkkien seurana :) Haukkua vaan voisi alkaa harjoittelemaan kotona - siitä tulee haastavaa!

Sissin ajattelin siruttaa ja rekisteröidä kennelliiton FIX-rekisteriin, jotta päästäisiin ehkä jotain joskus kisaamaankin. Ollaanhan me vähän myöhäisherännäisiä, kun Sissikin on nyt jo 3v., mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toisen koiran kanssa sitten aloittaa jo heti alusta kaikkiin koiraharrastuksiin mukaan suoraan ;) Alan nyt nimittäin innostumaan ihan oikeasta TOKOsta!

Tänään otin läheisellä hiekkakentällä/-parkkiksella seuraamista hihnassa ja ilman hihnaa. Sissillä oli ensin vähän "olen narun jatkeena"-seuraamista, mutta pienet herättelyt hihnalla, käännökset ja lihaliuskat nostivat kummasti motivaatiota (ja katsekontaktia). :D Sitten hihna pois. Ensin se huilusi metrin edellä, sivussa ja jäljessä, mutta imutin sitten herkulla ja sitten se alkoi olla kohdillaan. Lopuksi ei tarvinnut imuttaakaan ja kontakti oli hyvä :)

Aloin kokeilla liikkeestä maahan menoa niin että jäin viereen ja Sissi meni ekalla kerralla ja ekalla käskyllä. Tein näitä pari ja sitten kokeilin matkan jatkamista suoraan ja mitä ihmettä? Sinne se jäi napottamaan ekalla käskyllä, ihan kuin oltais ennenkin tehty ja enemmänkin (Kaakon Noutajien kentällähän tehtiin kerran pari ihan helppo-versioita) :) Uuu! Tein näitäkin pari ja lopuksi PALJON leikkiä pallolla. Ihana Sissi -koira-mussukka! <3